United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elon vaisto juuri ajaa aatteen mailla matkustajaa, että jatkuis hengen hetki, vaikka päättyy päiväretki.» Tarttuu työhönsä mietteen mies, pyhän tahdon lies leimuaa, kukat jäiset sulaa. Seinät siirtyy, pitkät piirtyy alat aatteen lentimille.
Ja ne lauloi laaksot, vuoret: "Ohoh, tuhma Päiväntähti, heität Maa-elon ihanan, täyden, herkän, heilimöivän, tähden Tyhjyyden ilojen, mitatonten mielten vuoksi; Ajan vaihdat armas-helman, Hetken kiitävän, heleän, ijäisyyksien sylihin, vuodetonten vuotehesen! Tiedä, tiedä, tähti tuhma, sylit on jäiset Järjetärten, kyljet kylmemmät sitäkin
Noin he unelmoivat illat ikuisesta onnelasta, miss' ois puhtaat lautsat, sillat, kuuset katsois akkunasta; jättää päättävät he Hovin, pitää pienet läksijäiset, ettei muistot jäisi kovin tänne heistä kolkot, jäiset.
Sinne kuulun, sinne halaan kuuraisien kuusten alle, sinne takaisin ma palaan taaton, maammon tanhualle. Siell' ei pistä piikit pahan, siell' on onni oksapuilla, tulee kuuhut akkunahan niinkuin päivä mailla muilla, kimmeltävät jäiset kukat; siellä sirkan laulu soipi, elon elpyy ruusurukat, rauhan viidat vihannoipi.
Mut onnen raunioilla kun miesi huokailee Ja sydäntä kun kalvaa murhe musta, Kuin toivon tähti silloin se hälle säteilee Ja tuopi intoa ja lohdutusta, Ja tenhollansa muuttaa se mökin matalan Ja mieleen kuvaileepi nyt kodin korkean Ja tuvan täyden lempeä ja rauhaa. Vaan ylimmilleen vasta sen tenho ennättää, Kun sydämmet se sulattaapi jäiset.
Mit' on ihanaisin impi? Tieto, totuus, selvä järki Muka näit' on kallihimpi. Mut kun mustasilmän immen Nään mä taaskin ruususuissa, Kaikki järjen jäiset tuumat Sulaa lemmen suuteluissa. Kaikkialla maailmassa Löytyy ristiriitaisuutta, Kuinka ois mun laulelmissa Järjen johdonmukaisuutta? Uljas on Suomelan kankahan koivu, Kaunis ja uljas on harjulla mänty, Uljaampi näitä on korvessa kuusi.
Jo käenpiika kuulunut on yli metsäin piirin ja ojain luona nostanut on paju kevään viirin. Ja nietokset jo painuvat. Käy talvi pakosalle, kun kevään jäiset valtikat ne kasvaa räystään alle. Oon sokeaks sua katsellut, sa maaliskuinen hanki. Oi käteni, te sidotut! Oi sydän, kevään vanki!
Sillä mihinkä he koskettivatkin, siinä heti tuntui heräämisen liike; siinä heti sulivat jäiset siteet, jäykistyneet muodot muuttuivat elimellisiksi ja alkoivat kehittyä. Heidän harras, hilpeä työnsä ja alttiit, ilomielin tehdyt uhrauksensa kantoivat hedelmää pikemmin ja tuhat kertaa runsaammin kuin he olivat voineet aavistaa. He näkivät aamun sarastavan kaikkialla.
Paljo on hyytä Pohjolassa, jäätä kylmässä kylässä: hyyss' on virrat, jäässä järvet, ilmat kaikki iljenessä; hyiset hyppivät jänikset, jäiset karhut karkelevat keskellä lumimäkeä, lumivaaran liepehellä; hyiset joutsenet joluvat, jäiset sorsat soutelevat keskellä lumijokea, jäisen kosken korvaksella. "Hyytä kelkalla vetäös, jäätä reellä reutoellos tuiman tunturin laelta, vaaran vankan liepeheltä!
Mutta ei hän ollut sielläkään. Kukkulalle tultuaan Kari istuutui korkean kiven kylkeen, jonne oli tuotu poron nahka lattiaksi. Hän istui ja kuulosti metsän rantaa. Huurteiset, jäiset puut nasahtivat tuon tuostakin hänen takanaan, tuulen hengen niitä silloin tällöin liikauttaessa. Alhaalla oli talo, josta kuului koirain haukuntaa, ovien käyntiä ja hoilotusta ja välistä kanteleen helähdys.