United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän sanoi mulle "minuun vaan Sa luota turvallisna; Ma omas olen kokonaan Ja pysyn uskollisna; Min' olen sun, sin' olet mun, Mun tieni ovat myöskin sun, Meit' eroita ei kenkään." "Vereni minä vuodatin Ja elämäni annoin; Sun eesstäs' kaikki kärsinkin Ja kaikki vaivat kannoin. Ja syyttömänä kuolemaan Ma lähdin synteis' tähden vaan, Jott' autuuden sä saisit."
Jo tallist' asti vouskuttain noin koirat ilmaa haukkaa. Se koiran-haukku tietää vain: me lasketamme laukkaa. Jos mun kanssani tahdot asustaa, niin jätä sa petosi oven taa. Typötyhjä on helppo kantamus, mut on keveä kuorma rikkaus. Jalo mies jos on vastahas rikkonut, ole kuin jos et tuot' olis huomannut. Hän viepi sen kyllä kirjoihin: omas korkoines saat takaisin.
Tekään, näes tekään, kauppamiehet, koskaan ette käteistä rahaa liian paljon saa! NATHAN. Ja miksi ensin näistä turhista? Näen tuolla kyynelsilmän, kuivata sen haluaisin paljon ennemmin. Tyttäreni kai vielä oot? RECHA. Oi isä! NATHAN. Toisiamme me ymmärrämme ja se riittääkin! Sä tyynnä pysy, iloisna! Jos muutoin sydämes viel' on omas! jos vain sitä ei uhkaa mikään menetys! Viel' on isäsi omanas!
Lakeja luonnon loukanneet me emme, hän elää näät, ja Minos ei mua estä; piirissä asun, jossa Martiasi sua vielä rukoilevi silmin sivein, o pyhä povi, että ois hän omas: vuoks lempensä nyt meihin mielly vihdoin! Suo seitsemän nyt valtaas nähdä meidän; sua hälle kiittää tahdon, jos sa sallit alhaalla tuolla sua mainittavan.»
Omas ompi kaikki tyyni, Mitä maassa kasvoapi, Mitä metsäkin tarjoopi. Rakastettu maaväeltä Sinä oot, et heitä haittaa; Ja ihmeeksi ihmisille Suven ennustat suloisen. Rakas oot Runottarille, Rakas Foibollenkin varsin, Joka soiton antoi sullen. Sua ei vanhuus vioita, Maanlapsi laulavainen, Veretön ja vaivatonkin; Jumalainpa verta lienet." Heliotropi eli Päivänkukka.
Huoli haihtui ja melkeinpä iloisena hän jätti haudan tietäen nyt, ettei tuo pimeä hauta kätkenytkään hänen rakkaitaan, vaan ne nyt olivat oikeassa kodossaan, paremmassa maassa. Hyräillen värssyä: "Mun sielun ruumiin' omas on, Its' Herra armas tiedät tuon; Siis omas ota huomahas, En joukkoo julman pelkää taas",
Vai halu kultaa lie, jota kai muka tuo moni sulle Ilionin hevonsuistaja-mies, pojan lunnahiks ehkä, jonka ma vankina valtaas tuon, minä tai joku toinen; vai suloneidon vierelles venyjäksikö soisit, yksin sun omas ollakseen? Vaan ei sovi saattaa sen, joka päämies on, toki turmaa päälle akhaijein.
Ihana impi lausui: "Nyt on mun ruhtinani Kuin merta kulkevainen, Jok' ei voi maata nähdä, Vaan kukkatuoksun tuntee, Ja ihmeksii ja etsii Ja luulee kukka-aarteen Povellaan kätkevänsä. Oi ruhtinas, se onni Suloinen, jonka tunnet Minua suudellessas, Se vaan mun onnen onpi Sua kohden tuoksuava." Mut Wolmar hymyellen Nyt vastasi: "sä vasta Oot onnellinen, koska Sun onnesi on omas.
Mutta kuta kauemmin hän veisasi, sitä ihanammalta hänestä alkoi tuntua. Tuntui kuin ei kukaan häntä enää soimaisi eikä olisi koskaan soimannut ja niinkuin kaikki hänen syntinsä ja pahat tekonsa olisivat hänelle anteeksi annetut. Olen köyhä, vaivainen, omas aina, Jeesuinen, anna koittaa päivän sen, kun pääsen luokses taivaasen.
RISTIRITARI. Sa muutoin tuskinpa se sankar' oisit, jok' oot, jok' ennemmin ois Jumalan puutarhuri. SALADIN. No siis, jos pahempaa et luule minusta, kai puoliks oomme jo yhtä mieltä? RISTIRITARI. Kokonaankin jo. Sanasta ! Enemmän saat näin kuin oisit ottaa voinut. Omas olen! SALADIN. Tää liikaa on jo osaks yhden päivän! Hän eikö tullut myös? RISTIRITARI. Ken? SALADIN. Nathan. Ei. Mä yksin saavuin.