United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
He molemmat näyttivät jokseenkin vakavilta, vaikka iloinen soitto ja raikas rallatus kuului pihasta: Käki kukkuu kuusikassa, pienet linnut laulan, Minä lennän leuhottelen kullalleni kaulaan. Kotoiset hevoset lennätti Aaro jälleen hakaan, tallikas ja herastuomarin ori talutettiin talliin eri seimelle kumpikin. Samu kävi sanomalehtiä lukemaan.
»Vaikka olisj miten hyvee kukkuu, niin en vuan luve iitä!» murisi poika uhmaten. Itse asiassa hän ei enää vihannut mestaria. Sen kavala puhe kasvatusopillinen taito oli avannut hänen sydämensä. Mestari häntä tavallaan jo miellyttikin. Mutta hän vihasi iitä ja koko lukutaitoa, vihasi sitä katkerasti, leppymättömästi.
Ja nyt on minulle maailma tunnelmieni valossa kuin taivas tuulisena päivänä, joka milloin pilveen peittyy, milloin kaikessa kirkkaudessaan väikkyy, kuin viljava vainio, jossa tähkät huojuvat ja jonka yli varjot karkeloiden vaeltavat, niinkuin meri, joka vuoroin tyynenä lepää, vuoroin vaahtopäänä kuohuu, kuin keväinen lehto, jossa lehdet vihertää ja käet kukkuu, ja koko elämä on kuin suvinen sunnuntaipäivä, kuin nuoruuden unelma, jossa toivo ja epätoivo tuhansin muodoin toisiansa täydentävät.
Puhtainta suomen kieltä hienointa, utuista, lämmintä kotikieltä! Ikisuomalaista, oman hengen kieltä! Suomea se käkikin kukkuu hongan latvassa, sanoi Pekka. Kevätkäki!
"Niin, mutta minä en, äiti, aiokaan ikääni torpparina olla. "Kyllä minä sen huomaan ja olenhan sen jo sanonutkin joskus, että jolla on viisi virkaa, sillä on kuusi nälkää. Suustasihan se jo kukkuu, että sinusta tulee vielä seurakunnan vaivainen. Ja mikäs siinä muu auttaa, kun sinä työhön pystyvänä aikana rupeat kustantamaan semmoisia laitoksia, jotka eivät tuota tään taivaallista!
Jos lienee hyvinkin uutta, kerro tuo jo ilman minua vannottamatta. Matti kertoi ukin tuumat kokonaan, eikähän ne pitkät olleetkaan. No niitä maita! sanoi Pekka lopun kuultuaan. Onnihan sinulle on kukkunut ja kukkuu kuin porokello postin aisassa. Ei tiedä vielä, jos ukki vain suunsa mauksi esitteli, epäröi Matti. En minä niin luule, vakuutti Pekka.
Uudemman kansanrunoutemme tuotteet lienevät useimmat alkuaan sivistyneen vallasväen muista kielistä mukailemia, joskin ne sitten rahvaan keskuuteen levinneinä ovat saaneet suomalaisen sävynsä ja täysin itsenäisen muodostuksensa. Niiden joukossa on helmiä sellaisia kuin Tuoll' on mun kultani, Veli-surmaaja, Kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu y.m.
"Eiköhän ole 'kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu' parempi?" arveli koskenkara. "Ohoh!" sanoi naakka. "Lauletaanpas jotain saksalaista, esimerkiksi, ... esimerkiksi se kaunis laulu ... niin, taikka se toinen kaunis laulu." "Lauletaan vaan: 'Arvon mekin ansaitsemme'", arveli närhi. "Lauletaan sitä ja tätä ja toista ja molempaa!" arveli varpunen jo vähän suuttuneena.
Kuka ei ole kuullut lauluja: Ei ole ajat enää niinkuin oli ennen Minun kultani kaukana kukkuu Nuori mies tuli vierailta mailta Voi minä, voi minä, vaivainen poika Minä seisoin korkialla vuorella Sinua sydämestäni minä aina Kuka ei myös tunne, että ne kaikki lauletaan eri tavallansa ja eri nuoteilla, ei yksikään vanhan runon tapaan?
Itkettää ja surettaa ja huoli tahtoo tulla, Muill' on koissa kultansa, eikä ole mulla. Ei oo kultani kotona, eikä ole täällä, Kultani onpi merellä sen ison laivan päällä. Minun kultani kaukana on ja kaukana se kukkuu, Yksin täytyy maata mennä, yksin täytyy nukkuu. Kun oisi kulta naapurissa, oisi virstan päässä, Enpä kyllä itkisi, en istuisikaan tässä.