United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kului vuotta viisitoista, Kului vuoet, vieri päivät, Kului kultainen ikäni, Vieri aika armahampi, Päivä kaunis karkaeli, Tuli kolmelta kosijat, Tuli kun emoni lauloi: Suru työnti sormuksia, Itku huivia isoja, Kolmas kuolema tulevi Kotihinsa korjoavi. Jo tulevi Tuonen Tuomas.
Sä mainesi ja mantereinesi, ja lakines ja kaikin laitoksines, ja uskoines ja äidinkielines, kuin oma äiti armas, armahampi sä mielest' olet miehen vapahan! Sun päältäs rasitusta poistaaksensa tuo Ruomin kelpo poika Gurtius ei auta muu! Manalan auenneesen kitahan syöksi nuoren itsensä.
Suvultaan heitetty. Kuuli ennen äiti äänen, Iso itkuni tajusi, Kun istuin ison sylissä, Paruin äitin paarmahilla; Nyt ei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua. Kuoli tuo kultainen isoni, Kaatu armas kantajani; Jäin mä veljien varahan, Sisarien alle armon. Parempi veen varassa, Kun on veljien varassa, Armahampi alla tuulen, Kun sisaren armon alla.
Oi isänmaa, sä kultainen ja kallis, Sä mainesi ja mantereinesi, Sun lakines ja kaikin laitoksines Ja uskoines ja äidinkielines, Kuin oma äiti armas, armahampi Sä mielest' olet miehen vapahan. Kukahan lie isänmaan sisällystä lyhyemmin ja sattuvammin lausunut kuin Oksanen näissä kuudessa säkeessä.
Lempo leskelle menevi, Tuoni toisen tähtehille; Parempi pajuilla maata, Lepän oksilla levätä, Kun on lesken vuotehella, Pieluksilla pietyn naisen Armahampi aitovieri, Kun on lesken kylkipuoli; Leppiämpi lehtovieri, Kun on lesken vuoetvieri.
Kun tuli tupahan kerran, Tuli kun tupakan katsku, Maikoi kun malinan henki. Parempi minun pysyä, Armahampi aikaella, Liepehellä liete'rannan, Kalarannan kaitehella, Kun sylissä tuhman sulhon, Miehen kalton kainalossa. Toivossaan pettynyt.
Näin olj tuskin vanhus vaikeroinnut, Kun jo tyttärensä ääni kuului, Ja hän lausui, vasta paikkaan tullut: "Armas olj hän mulle, sydämensä Sydäntäni vasten sykkiessä, Kalliimpaa ei ollut maailmassa, Mutta kahta vertaa armahampi, On tuo jalo kylmänä nyt mulle kylmää maata vasten sortununna. Kalliimp' elämää on, näin mä, lempi, Tämän kuolo viel' on kallihimpi."
Ennen olkoon yö ikuinen kuin päivä sinua ilman. Pelkäsin unia ennen niinkuin peikkoja; levolle menin kuin mestauslavalle. Miksi? Mietin. On elämä armahampi yön unia, nukuin nuoruuden suruihin, heräsin huomenen iloihin. Siitä asti kuin pimeni päiväni, mustui mun eloni onnen orsi, kaikk' on toisin: Yön unet on ystäväni, päivät peikoista pahimmat, vaikeinta valvominen, armain kuoleman ajatus.
Avaruus mull' armahampi kirkon kolkkoutta on, luonnon hiljaus rakkahampi, kuin on laulut joukkion. H
Jopa kirstun laatikosta markkaa löytyi kymmenen; Piplian niill' äiti ostaa, vahvan, nahkakantisen. Uusi aika, armahampi, koittaa pikku pirtissä, kuiva leipä makeampi ompi siitä päivästä. Aamusilla kirja varhain lukea jos otetaan, illoin kääritähän parhain, laatikkohon lasketaan. Siitä lasten vaisu henki voimaa, ravintoa juo, perheen koko elollenki siunauksensa se tuo.