United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kevät tuli, käki kukkui, pienet linnut lauloi, Minä itken kuikutan ja kylän naiset nauroi. Kylän naiset naurelevat huokauksiani, Iloissani muutamat mun luuli laulavani. Toiset muuttaa mureheni vieläin mustemmaksi, Minusta he mielellänsä tekisivät kaksi. Uniki se murehista levottavi monta, Minä en saa silmihin pienintäkään unta.
Punaiseksi se oli maalattu ja valkeat ikkunanlaudat, niinkuin usein maalla on tapana. Hiekkaisella pihalla kohotti siellä täällä ruohontutkain päätään. Muutamia koivujakin ja petäjiä oli siihen aikoinaan jätetty kasvamaan. Tuulen henkäyksistä tohahteli vielä vankka hirsimetsä ympäristöllä. Siellä metsässä käki ensi kertojaan kukahteli.
Bornholmilainen kello hänen vanhempainsa ajoilta seisoi nurkassa; raskaat lyijyluodit eivät nousseet eivätkä laskeuneetkaan; pikku käki, joka ennen aina oli pistäynyt ulos ja kukkunut kellon lyönnit, oli monta vuotta ollut vaiti; kaikki oli ääneti ja hiljaa kellon sisässä, kello ei käynyt enää.
Mutta kun tämä ei ymmärtänyt leikkiä, antoi hän ivaajalle jotenkin säännönmukaisen löylytyksen ja oli vähältä, ettei mies lyönyt lintuparkaa kelvottomaksi. Käki huusi poliisia ja ne, jotka olivat olleet tappelussa läsnä, haastettiin seuraavan päivän oikeudenistuntoon todistajiksi. Sittekun nämä olivat kertoneet asian laidan lykättiin se Raastuvan oikeudessa ratkaistavaksi.
Seinän rakoihin oli pistetty kukkivia pihlajan ja tuomen oksia, joiden tuoksun hän tunsi sitä suloisempana ja voimakkaampana, kuta enemmän valveutui. Ja vähitellen alkoi korva omistaa ääniä ulkoa. Hevosen kello kalkatti jossain, ja vasikka ynähti. Käki kukahti ylhäällä aivan seinän takana ja sai hänet täysin hereille. Kuinka hän oli tänne tullut? Kuka hän oli? Mitä varten hän oli täällä?
Käki kukkui ja koivut tuoksuivat, Matti vihelteli iloista laulua ja isä kynti vähän matkan päässä. Kumaraksi ja vanhaksi ukko oli käynyt, mutta hän oli tyytyväisen näköinen, kun hän piippuaan täyttäessään antoi hevosen hetkeksi levätä ja katseli, miten reippaasti hänen vanhin tyttärensä piteli tadikkoa.
Kullakin kohtelolla on omat tarpeensa; mikä soma yhdessä paikassa, usein toisessa on sopimaton. Hyvä suolla suuri virsu, lialla leveä kenkä. Rumempikin silmän nähdä on hyvä paikassaan. Ilo on käki metsässä, lapsi pieni lattialla. Mainittu kaikkein odotettu kevätvieras on monelle yhtä suloinen, kuin itse kevätkin.
Minä olin monta viikkoa metsästellyt Lopen pitäjän metsissä ja saanut koko joukon riistaa, muun muassa monta kaunista ilvestä; se olikin onnellisimpia metsästystalvia. Vanha Piski, Valli ja nuori koira Käki olivat mukana. Kauniina, kirkkaana päivänä olin jo kauan seurannut ilveksen jälkiä, koirat nuorassa.
Nousi päivän liemu, Sulous ja riemu Heräs vihdoin talvihorrostansa; Kevät solmee vaulaa, Lehdon käki laulaa, Keräs metsä, ilma laulajansa; Pääsky armas lensi Majalleen, ja ensi- Lemmest' alkoi peippo visertää. Kaikkein riemun kuulin; Armaimmaksi luulin Leivon onnen sini-taivahilla.
He lauloivat kuinka metsä on niin ihmeen ihana silloin kun koreja riippuu puussa ja talonpojat juoksentelevat yltympäri hevosten haussa. Peipponen, käki ja ylioppilas ovat kolme iloista lintua, jotka höyhenistään tunnetaan, he lauloivat.