United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hälläpyörä 22/10 1869; Kaikuja Hämeestä 1872. Tuhannet kultakorut kai Muut joululahjaksensa sai, Minä sain yhden lahjan vaan, Mut sit' en vaihtais kultaankaan. Ja kultaa on se kuitenkin Ja kulta on sen nimikin, Mut se vaan sitä kultaa on, Mi valuu säteist' auringon. Kun väliin ilmaretkillään Koi kohtaa hämärikkiään, Se lemmest' ihastuksissaan Suo kultavihman maailmaan.
PARIS. Niin tahtoo isä Capulet, ja minä En viivykkeillä tahdo kiirett' estää. LORENZO. Sanoitte: neidin mieltä ette tunne; Se väärä tie on, sit' en hyväksy. PARIS. Hän Tybaltia suunnattomasi itkee; Siks lemmest' olen puhunut vain hiukan, Kosk' itkuhuoneessa ei Venus naura.
Nousi päivän liemu, Sulous ja riemu Heräs vihdoin talvihorrostansa; Kevät solmee vaulaa, Lehdon käki laulaa, Keräs metsä, ilma laulajansa; Pääsky armas lensi Majalleen, ja ensi- Lemmest' alkoi peippo visertää. Kaikkein riemun kuulin; Armaimmaksi luulin Leivon onnen sini-taivahilla.
LOUIS. Naiset ja narrit, tyhjä tora pois! Juhana kuningas, tää lain on summa: Englanti, Irlant', Anjou, Touraine, Maine Pois anna, nimess' Arthurin sen vaadin. Aseesi heitätkö ja pyynnön täytät? KUNINGAS JUHANA. En, ennen henki! Sua uhmaan, Ranska. Bretagnen Arthur, tule turviini, Enemmän minä sulle lemmest' annan Kuin mitä koskaan voittaa pelko Ranska. Antaudu, poika! ELEONORA. Tule mummon tykö.
Noin Nadeschda; siihen lausui ruhtinatar Vihalla, ei salatulla: "Hänen lorujaan äl' usko keisarinna, Häpeästä mua päästä, Häijy pettäjä hän on ja sikiönsä Kielletystä lemmest' ovat." Tyyneydellä keisarinna Katarina Kuuli hänen puhettansa; Virkkoi viimein: "ruhtinatar, ihmetellen Maaluumahtianne keksin: Autioita majoja ja nälkäisiä Haahmoja te kaunistatte, Tätä puhdast', ihanata vaimoa te.
Moisill' ymmärryst' on; Tuot' olen karvaa minä, sen ma myönnän. Kah, ystävä, niin totta kuin Rodrigo Te olette, jos mauri oisin, Jagon' En olla tahtois. Häntä palvellessa Vaan itseäni palvelen; en lemmest', En ystävyydestä, sen tietköön taivas, Mut näöks vaan ja omaks hyödykseni.
Miss' alkaa tulis, saavutetut edut Pois lahjoittaapi, omin rahoin meitä Hyvittää tahtovi, ja rauhaa hieroo, Vaikk' antautaan, sit' ei voi anteeks suoda. AUFIDIUS. Hän lähestyy: hänt' itseään nyt kuulkaa. CORIOLANUS. Terve, herrat! Soturinanne ma palaan; En maani lemmest' ole saastuneempi Kuin lähteissäni; yhä noudatan ma Suurt' ylivaltaanne.
Tuoss' asuss' öisin lempiväin kun aivot Hän kiertää, lemmest' uneksivat oiti; Hovikkoin polvet, kumarruksist' oiti; Lainmiesten sormet, sivutuloist' oiti; Neitosten huulet, oiti suuteloista; Ja noihin usein häijy Mab luo rakot, Jos hajumakeisilta henki löyhkää.
Ei meissä syy, vaan heikkoudessamme: Miks luodut olemme, se luontoamme. Kuin käynee vain? Oliviaa herttua lempii. Ma, raukka, rakastan taas herttuaa, Ja mua hellii pettynyt Olivia. Kuin päättyy tämä? Miehenä ma itse Orsinon lemmest' epätoivoss' olen; Ja naisena, voi päiviäni, voi! Olivian saatan epätoivon tuskaan! Sun, aika, täytyy tämä selvittää: On liian tiukka mulle solmu tää. Kolmas kohtaus.