United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sisäänpä hän astui hämäräiseen yöhön; Toki lumikukkasien valkeus Tuolle yölle päivän ihmeellisen antoi. Mutta kenen löysi neito lehdon yössä? Metsä-impisenkö? Katso, pieni Kaarin Yksin istuu kukkasien kinokses, Seppeliä siteleevi ihanaista Atalantan kiharien kaunisteeks, Linnan emännälle päivän kunnioiksi.

Selman aamuhuntu poista Rusoposkilta; Katso silmäns ujot päilyy, Katso tumma tukkans häilyy Tuulen omana. Seuraa salaan paennutta, Lehdon majaan joutunutta Hädän huutaissa. Katso kuin hän pienosille Hymyy, tarjoo sairahille Lohdutustansa. Taivaan siinto luonnontöissä! Enkelhaamu eliköissä, Ihmismuoto ! Kuolevaa vaan kaunistatko? Itketkö ja muhoatko Jjäisyydessä?

Tullakseni onkimapaikkaan oli minun kuljettava ensin vähän maantietä, sitten myllyn ohi ja sillan yli, jonka korvasta kääntyi jalkapolku lehdon läpi välisuvantoon ja niskaan. Sillalle näkyi koko koski ylhäältä alas asti.

Nokkela on onnen neiti, impynen ilohaluinen: veikistellen, keikistellen tuolla se vastahan tulevi, soitellen somerta rannan, metsätietä tepsutellen; kättä antoi, alas katsoi, posket vienosti punersi, sanat suussa sammalteli, ääni verhottu värisi, kuin lipinä lehdon tuulen tai loiske etäisen aallon. Laulaja todeksi luuli, käsi tyhjeä tapasi, kaukana salon sisässä läikkyi nauru neien nuoren.

Eräällä kukkulalla, viheriäisen lehdon yläpuolella kohosi viheriä katto ja suuren kivitalon seinä kirkko vanhoine kellotapulineen, sekä ympärillä mökkejä yrttitarhoineen ja koivuineen. Dubrovskij tunsi tämän paikan; hän muisti, että hän juuri tällä samalla kummulla oli leikkinyt pienen Mascha Troekurovan kanssa, hänen, joka oli häntä kaksi vuotta nuorempi ja jo silloin oli sievä kaunottaren alku.

Kuin leikkii lämmin säde suvipäivän kesäisen vehmaan lehdon liepehellä, niin leikkii silmäs viehkeen lämmin katse uhoten tuntees nuoren tuoreutta. Kuin hymyy metsän ruusun raitis nuppu rusoisin huulin lempiperhollensa, niin hymyilet suullas hurmaavalla ken sitten lempiperhos olla saapi?

PRINSESSA. Kun kainon rauhallisna leiviskää, min jumalilta sait sa, kantaa voit, myös lehviä näit' opi kantamaan, ne ovat kauneinta, mit' antaa meill' on. Ken kerran otsallaan ne ansiosta saa tuta, siinä ne häll' aina leyhyy. TASSO. Siis suokaa hämilläin mun täältä mennä, ett' onnessani lehdon suojaan piillä nyt saan, kuin ennen murheessani tein!

Kun nuorukainen katsahti neitoon, oli se kuin tähden tuike illalla, jolloin harso hiljalleen laskeutuu yli lehväisen lehdon; kun neitonen katsahti nuorukaiseen, oli katseessa etelämaisen auringon häikäisevä hehku.

Hän vei Anteron takaisin maantietä sillankorvaan, kääntyi siitä rantaan ja kulki ensin lepikossa poimuttelevaa rantapolkua, sitten ylös metsäistä rinnettä, joka oli suvannon toisella puolella vastapäätä kirkkoa ja pappilaa. Siinä oli sileää nurmikkoa lehdon aukeamassa, ja siihen istui ukko, veti pullon poveltaan, toisen taskustaan. Hoida sinä tuota, minä hoidan tätä!

Mutta Permissä ei enää uskalleta uhrata, sittenkun Ilja-munkki lehdon poltti. Suuri on siellä pappien valta. Kun antoivat polttaa. Poltetaan ne vielä täälläkin. Päivä oli alkanut valjeta.