United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli tuo Tolvanen tupahan, Leivät lietehen akalta, Lapionsa lattialle; Akka halko-orsille, Vellivati käessä, Vetelä velli Tolvasen silmille: "Voi, voi, missä minä peseme!" "Pesete tervakaukalossa!" Pesihen tervakaukalossa: "Joko pääsin puhtahaksi?" "Oh, oh, ei väheäkään; Pesete vielä toinen kerta!" Pesihen sitte toisen kerran: 'Jokohan nyt välttänee?" "Jo nyt vähän välttänee."
Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko; kanat jo katsoo, pienallaan istuu ylinnä kukko; kopissa Vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi, tonttu harmajanuttu Vahdille kyllä on tuttu. Puikkii ukko jo tupahan, siellä on isäntäväki, tontulle arvoa antavan näiden jo aikaa näki; varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot pienet nuo, ken sitä kummeksis juuri: hälle se riemu on suuri.
»Lempsatti!» huudahti hän hätäisesti. »Tupahan täällä palaa. Sitävarten se tuo koira huusikin niin.» Onneksi ei tuli ollut ehtinyt vielä liian laajalle levitä. Hän sai sen sammutetuksi märillä saappaillaan. Joutui siihen hätään eukkokin. Hänkin oli kuullut minun huutoni kaivolle, jonne hän oli vain hetkiseksi pistäytynyt nulikoita huuhtomaan.
Mut oli kuin hiihtäjän syömehen ois syttynyt oudot mielet ja oli kuin ilmassa kaartuneet ois korkeat pihtipielet ja ikkunat isot, valoisat kah, Metsolan linnat jo kangastavat! Kas, tuossahan Tapio harmaapää jo seisovi portahilla: »Ohoh, mun poikani poloinen, olit jäädä jo suuhun illan. Käy tupahan, niin katsotaan, mitä talossa on sekä tarjotaan!» Ja.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "En mä liene lempivieras, kun ei tuotane olutta, parempata juotavata varavammalla käellä, suuremmalla astialla, tahi ei oinasta isetä, suurta sonnia tapeta, härkeä tupahan tuoa, sorkkasäärtä huonehesen." Itse Pohjolan isäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Mitä sie tulitki tänne, ken sinua koolle kutsui?"
Mie lähen talosta tästä, Heikko heinän kannantahan Sarajalta Rannan Kauron, Leino leivän nostantahan Karsinasta Rannan Kauron." Se katala Kauro rukka, Sepä raukka Rannan poika, Ei tupahan tullutkana, Ajoi kylitse kylihin.
Vieähän Tähen hevonen, Tallihin talutetahan, Hienot heinät heitetähän, Kauravakka kannetahan; Tähti tuoahan tupahan, Päähän pöyän laitetahan; Tuoppi tuoahan olutta, Mettä kannu kannetahan: "Syö'pä, juo'pa Tähti kulta!" "En taho syöä, enkä juoa, Kun en nähne neitoani; Missäp' on minun omani, Kussa Suometar soria?" Suometar soria neiti Itse aitasta sanovi: "Sulhoseni suotuseni, Ylkäni ylimäiseni!
Aino hämmästyi: Tuo lahja, joka hänessä oli niin kovan sodan synnyttänyt, sekä halveksittiin, hyljättiin. Toisessa tuokiossa Aino tuulena tupahan riensi. "Tämmöinen, vähäpätöinen parempi, kuin minun kukkani. No, olkoon; olisinhan ollut valmis siitä luopumaan. Nyt se on paremmin, entistäänkin paremmin hoidettava. Minä pyhitän sen Hänelle!"
Isännältä pöyän päässä, Emännält' etehisestä. Pojalta rahin nenästä, Tyttäreltä karsinasta: Talunko tanssini tupahan, Ilolinnun lattialle? Isäntä sanansa virkki: "Talu tanssisi tupahan, Talu tanssivierahasi! Maholehmän tappanemma Tanssin tallaellaksenne, Iloleikin lyöäksenne."
Vähäistä ennen lähtöänsä hän oli joutunut kuumeesen ja horroksiin, mutta sitten äkkiä avannut silmänsä ja lausunut: "Palaja taas, minun sieluni, sinun lepoos, sillä Herra tekee hyvästi sinulle." Tämä oli hänen viimeinen huokauksensa. Mutta tupahan paistaa kirkas aurinko. Emäntäinen häärää, hiljaa itkien.