Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Laitoin kaunoni kalahan, Luotuni lohen perähän, Ainoseni ahvenehen, Kesän tuopi suuret hauit, Talven ruskiat reposet, Syksyllä oravirihmat." Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Itse ikkunan avavi, Itse tungeksen tupahan. Kaisa sängystä kavahti, Miekan seinältä sivalti, Tempasi tupesta tuiman, Syöksi miestä syänalahan, Läpi lämmöisten lihojen, Kautta kainalon vasemen.
Mäet mätkyi mennessänsä, vaarat notkui noustessansa, kävyt hyppi kankahalla, someret hajosi suolla. Tuli Ruotuksen tupahan, sai sisälle salvoksehen. Ruma Ruotus paitulainen syöpi, juopi suurten lailla päässä pöyän paioillansa, aivan aivinaisillansa. Lausui Ruotus ruoaltansa, tiuskui tiskinsä nojalta: "Mitä sie sanot, katala? Kuta, kurja, juoksentelet?"
Meninpä minä tupahan, Puhuttelin, lausuttelin: "Onko teillä neittä myöä, Tahi kaupita kanaista?" Tuotihinp' olutta tuoppi, Tuoppi olutta, toinen mettä. "Enpä huoli syömisistä, Enkä varsin juomisista, Saisin nähä neitoseni Tuokate tupahan neittä!" Tuotihin tupahan neittä Sisaresten siiven alla, Veljen akan verhon alla, Kälysten käsivaralla.
Kuuli tuon Katerman nainen halki harvan sintsin seinän, kiirehti tupahan tuosta: "Joudu jo Oterma, juokse, pursi aaltoja ajavi, veli viepi veljen vaimon!" Ilkkui ontuva Oterma: "Menköhön, mikä menevi, pohja on puhki purtosesta." Toki nousi nostamatta, orhin tallista talutti, raikahutti rantatielle; säikkyi vaimo vietäessä: "Oi Katerma, kaunoiseni! Nousevi punainen pilvi kotoisilta kukkuloilta."
Menen mie toki pihalle, Ajan porstuan etehen. Vuotan viikon veikkoani Riisumahan rinnuksia, Aisoja alentamahan. Eipä veikko tulle'kana, Itse riisun rinnukseni, Itse aisani alennan. Vielä vuotan veikkoani Tuosta käymähän tupahan; Eipä veikko tulle'kana, Itse tungeme tupahan, Annan kättä kääkäselle, Kylm' on kääkä kättä vasten.
Hetipä käski tulliherra Tämän miehenpä tupahan, Kutsui Rytsi ruukostille, Antoi kahvit, antoi punssit, Vielä viinatkin lisäksi. Kun oli sarikat saanut, Ryypyt suuhunsa suloiset, Mies heti meni ka'ulle, Sieltä poikkes porvariinsa. Tämä on laulu laitettuna, Sanat väätty Väänäseltä.
Kai herrakin antaa apuaan, Siell' uhkavi nälkähätä. Niin, niinhän tuota nyt kerrotaan, Se kovin on ikävätä. Kakskymmentä antoi herra von Tuo summa nyt kenties riitti! Kakssataa tuhatta itsell' on. Ja keräysmies se kiitti. Ja rahoja karttuu paperiin, Ja monta on armollista. Ja Peltosen, muonarenginkin, Jo tupahan tuodaan lista.
Sitte sinne saatuasi, tultua kivitupahan elä kuku kulkullasi, kalju kaulavarrellasi: kukkuos kiven kamulla, lapattaisen laulamalla! Eläkä ähkeä isosti, kivenpuussa puhkaele, ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi ä'issäsi ähkeävän, syämissäsi sysivän! "Seulo jauhot siepottele, kanna kannella tupahan! Leivo leivät leppeästi, vastoa ani visusti, jottei paikoin jauhot jäisi, toisin selkeät seokset!
Sua tervehdimme, sä matkamies Meren synkän ja kaukaisen. Kun ystäväpöytähän päätyi ties, Käy keskehen ruusujen! Niin, ole tervetullut! Ken vieraamme oivempi oisikaan, Kuin hän, jon tupahan tuttavaan Me kuljemme kaikin kerta, Elon kylliks kun sousimme merta. Ja rannalle raukalle laskimme. Sä kauan viipyös luonamme, Sä varjo kaameakatseinen, Sä kuolema, veikko viimeinen! Niin, ole tervetullut!
VOUTI Hunnut pois tytöiltä! PANU Malta, elä vielä! VOUTI Tahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa. PANU Vuota vähän, kohta saat! VOUTI Mitä varten? PANU Se on taika semmoinen! KARI Minne vienen vierahani Kulettanen kultaseni? Tänne tuonenko tupahan, Vaiko laittanen latohon, Pannen pahnahuonehesen?
Päivän Sana
Muut Etsivät