United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirstipä tähän mutkan muisti, Kolkki vieläki kovemmin. "Elä kolki Kirsti huora! Paitojani niin pahasti. Ei ole niitä täällä tehty, Vaan on äitini kotona." "Huoratpa hyvätki piiat, Vaan ei portot puoletkana Eik' ole minun lukua, Vaikka parka palkollinen Haukuttaisi huoraksiki; Itseki isot emännät Ovat Uolevin ohessa, Pitkäparran parmahissa." Itkusilmässä Elina Tuli rannalta tupahan.
Kuu öin ja aurinko päivin päästävät säteensä tupahan kolmesta kuusruutuisesta ikkunasta, joita on kaksi oikealla ja yksi vasemmalla sivuseinällä. Muuta ei näy maalattua tuvassa kuin vasemmalla sängynpäässä kohoava punainen astiakaappi, jolla paraikaa haamoittavan kuun valossa näemme puu- ja saviastioita, sorvattuja tammilautasia ja valettuja tinalautasia sekä kotitekoisia puulusikoita.
Heitän Kiesuksen siahan, Maarian tähän majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Kensti keikutellakseni, Ennentuttuhun tupahan, Emon kaunon kartanohon. Ei toiste tunneta'kaan. Tulen toiste, kun tulenki, Ilman teiän kutsumata, Hyv' ois tulla kutsumalla; Ette kutsu kuitenkäna.
Olisi minussa ollut Pitemmillenki pihoille, Isommille ikkunoille, Laajemmille lattioille. Olisi minussa ollut Piika pienehen talohon, Emäntä elollisehen, Tuki uutehen tupahan, Vara vastasalvettuhun. Olisi minussa ollut Sukittaja suuremmanki, Paremmanki paiottaja; Puoliso pohatan miehen, Rikkahamman rinnallinen.
Ka'pas muien morsioita, Kun on suuret ja soriat; Minun on pieni pikkarainen, Lakoharja hakkurainen. Tuo tapana naisellani. Omallani vaimollani: Syrjin söi, selin makasi, Selin kaikki työt tekevi. Kun tuli ulkoa tupahan, Tuhmasti tuli tupahan, Muotoansa mullistellen, Silmiänsä väännitellen, Kopra hapsia harasi, Käsi tuiski tukkiani.
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Puri huulta, väänsi päätä, Meni tuimana tupahan; Neito kolkassa makasi, Kutvatukka kuoliana.
Olkame tytöt yhessä, Rinnatusten rinkilöissä, Laulakame laatusasti, Tanssikame taitavasti; Tuota kaunot katselevi, Tuota kullat kuuntelevi, Ulkona oven takana, Hatut kaikki kainalossa Ei tohi tupahan tulla, Saaha salvoshuonehesen, Tuostapa ämmät äkkäjäisi, Koukkuleuat kokkajaisi. Tässä tanssivi tasaiset.
Ja kun kulkee kunnon herra, Kun hän tuleepi tupahan, Ei hän kilju kiivahasti, Eikä äissänsä ärise, Vaikk' on vajaata välistä Meiän miesten meiningissä; Iloksensa ihmisparka Katseleepi kaikin puolin Herran oikian oloa, Kulkemista kunnon herran. Kuormansa on kummallakin, Vaivansa vaeltavilla, Toinen toistansa vetääpi Surun tiellä surkiasti.
Pitäisipä piikasien; Pitäisipä poikienki, Yli päänsä ymmärrellä, Tulla ei tuhmasti tupahan, Käyä kättä iskemähän, Sormia sovittamahan. Kyll' on kihlan kantajoa, Talarin taritsijoa, Neien viejeä vihille, Kuortihin kulettajoa; Ei ole lapsen syöttäjeä, Ei emon elättäjeä.
Lähen tästä roualahan, Hyvän rouan kartanohon, Kullaista kujoa myöten, Hopiaista tietä myöten, Jost' on sillat silkin pantu, Veralla vetelät paikat. Jo joutui joki etehen, Häilähti hätä kätehen; Hypätenkö, harpatenko? Hypätkäme, harpatkame. "Hyvä huomen roualan, Onni uutehen tupahan!