United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olipa se heistä oikea juhla-ateria, sillä olihan velli keitetty selvästä viljasta ja olipa siinä lihan makuakin seassa. Esimies toimitti niin, että Juuse ja vaimokin saivat velliä. Erityisesti pyysi sitten Juuse esimiestä, että hän heidän lapsensa ottaisi erityiseen huomioonsa, koska he itse olivat aivan voimattomat ja vähäväkiset tässä tungoksessa puoliansa pitämään.
Vaaleana ja vapisevana seisoi Leena isänsä edessä, jonka sanat ilmoittivat todentekoa, ja lausui totisella äänellä, vaikka naurusuin: "Rakas isä, jätä tänä iltana velli velliksi ja puuro puuroksi, minusta ei tule velli- eikä puuroastia, nuot miehet ymmärtävät käytellä ainoastaan viina-astiata, mutta eivät metsänvartijan Leenaa." Sitä sanottuansa juoksi hän kamariin.
Liisu suurusti ruoan ja kohensi sitten valkeaa, jotta velli pikemmin rupeisi kiehumaan, mutta eipä ruoka valmistunut, ennenkuin muori kotaan puikahti. Liisu nyt ei kuitenkaan saanut toria, muori vaan kertoi, miten hyvänä häntä oli pappilassa pidetty, sekä lisäsi sitten: »Röökinä lupasi peiton ommella, ja vieläpä punaisenkin laittaa, jos Jussilaan emännäksi menet.»
"Velli pääsi palamaan pohjaan", nyyhkytti Liisa, "ja kaikki olivat niin vihaiset minulle.
"Kyllä velliä on vaikka paljonki söisit," sanoi Leena. "Onko sitä juodaki asti?" "Juo päälle! Kyllä velli piisaa". "Hyvä! Koetaanpa pojat kuinka velliä riittää", kehotti Aappo ja alkoi syödä. Muut tekivät samoin. "Saapa nähdä eikö pala tuo niskalato, kun pantiin niin märkinä heinät läjään", arveli Aaro. "Mikä sen märjän polttaa", pisti Kölliskö. Samalla kuului etäistä ukkosen jyrinää.
"Nyt ne sen näköset halkasevat itsensä tuolla vellillä", tuittuili Leena. "Velliä! Velliä! Velliä!" kuului taasen kaikkialta ja tyhjiä kuppia tarjoutui Leenalle useampia. Leena otti yhden ja täytti sen, mutta nyt oli jo pata tyhjä. Kenelläkään ei näyttänyt olevan halua käydä täytetyn kupin kimppuun. "Ei, mutta tuo velli täytyy juoda kaikki", sanoi Aappo, töysäsi vyötään ja tarttui kuppiin.
Ohi päästyä keskivesi kuitenkin selviää, yhtyy ja tummenee entiseksi. Se syöksyy nyt kahta hurjemmin eteenpäin. Mutta sen ympärillä, sen takana, sen edessä jo sähisee joka paikassa valkoinen velli. Kiviä, kiviä, kiviä! Ja niinpä sattuu oikea este keskiväylällekin. Juuri missä sen vauhti on kiivain seisoo taas suuri kivi.
Siitä Anna vuoli hienoja viipaleita pataan, kuori kahmalon täyden pieniä perunoita sekaan ja niillä kauniilla haapajauhoilla suurusti vellin. Valkoista ja kaunista se ruoka oli, mutta syödessään sitä Mooses kuitenkin tuumaili: »Sanotaan aina, että näkö ei tavoittaan ole, mutta ei tämä velli kuitenkaan näkönsä arvoista ole.
Aleksis pantiin aina yksin syömään isoon ruokasaliin. Sangen kehno ruoka, minkä kirjo-ompelijat toivat hänen pöydällensä, oli huonosti valmistettu sekä lisäksi niukkakin. Herneitä ja perunoita laskettiin teevadille, maitoa tuotiin kahdessa lasissa, silli oli pilaantunutta, liha sitkeätä ja syötäväksi kelpaamatonta, perunat, velli ja puuro jäähtynyttä tahi pohjaan palanutta.
Ei se silti kaikkia ole, ottakaa vain pois, kehoitettiin uudestaan. Ei sitä nyt olisi tarvinnut, puhui ottaja niin kauan, kunnes kahvin ryyppiminen esti puheen. Uunin pankolle joutivat pannut, kun tuo hyvän tuulen velli lakkasi niiden torvista tippumasta. Silmiään tiristellen luki muuan emäntä virsikirjasta sunnuntain rukousta ja näyttääkseen hartaammalta nyökytteli vähän itseänsä.