United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Barkis; "mies, joka on niin köyhä, kuin minä, huomaa tämän mielessänsä, kun hän lasketaan sairasvuoteelle. Minä olen kovin köyhä mies, Sir". "Minua surettaa kuulla sitä, Mr. Barkis". "Kovin köyhä mies olen minä todella", sanoi Mr. Barkis. Tässä tuli hänen oikea kätensä hitaasti ja heikosti esiin peiton alta ja tarttui haperoiten keppiin, joka oli höllästi sidottu sängynkylkeen.
»Onpa hän kyllä terveen ja raittiin näköinen», vastasi muori. »Mutta, Liisu hyvä, tuossa on myttynen, johon olen käärinyt sinulle punaisen peiton. Nähdessäni lapsen tuossa, se muistui mieleeni, sillä lupasinhan jo ristiäisissä, että sen sinulle lahjoittaisin. Minä sain sen kotiin juuri vähän ennen kuin tänne läksimme.» Liisu kiitti sydämmestänsä äitiänsä.
Milloin heitin käteni peiton päälle, milloin taas tungin ne vuodevaatteihin; milloin ojensin äkkinäisellä tempauksella jalkani vuodelautaan, milloin taas vedin ne suonenvedon tapaisesti ylöspäin saadakseni polvia niin likelle leukaa kuin suinkin; milloin pudistin rypistynyttä pääalastani ja käänsin kylmemmän puolen ulospäin, silitin sitä ja laskeuin taas levollisesti seljälleni; mutta vähäistä jälkeen käänsin sen vihan vimmassa kaksin kerroin, panin sen pystyyn päälautaa vasten ja koetin istuvaa asemaa.
Sen tahdon tehdä; sinun kanssasi onkin niin hyvä puhua, mutta Meeri käy päälle kuin mikäkin porokello ja on aina olevinaan niin viisas ja uljas. Kuulin kyllä kinanne päivällä; Meeri oli vähän kiivas, mutta ei hän mitään pahaa sentään tarkoita. Ehkä ei, mutta paljon melua hän sentään tekee. Näin sanoen Bruuno veti peiton korviinsa asti ja tunsi sydämmensä oikein keveäksi tunnustuksensa perästä.
"Jaksan kyllä. Antakaas mun housuni siitä penkiltä!" Isä rupeaa hakemaan, eikä löydä, niitä kun ei ole olemassakaan. "Mikähän pojan housut on vienyt?" kysyi suutari emännältä, joka tulee aamu-askareiltaan. Mutta ei emäntä tiennyt. Housuja haettiin joka paikasta, eikä löydetty. Ollin sydän palpatti pelvosta, ja hän veti peiton silmillensä.
Hän häpesi lahjaansa koko pitäjän edessä, itki ja valitteli kerran maatamennessä: "En ole kenenkään kattilassa vielä hierimenä heilunut ... ja nyt tämä häväistys!" "Viskaa tuo tuleen ... niin sillähän tuosta pääset!" sanoi siihen isä, kätkeytyen vuoteeseen peiton alle ja alkaen kuorsata. Nyt tulee niin romanttinen ja taiteellisesti mahdoton kohtaus että hyvä jos ei vain pilaa koko kirjaa.
Vaikka kuinka tarkasti kaikki paikat hakisi läpi, on aina mahdollista, että joku arvollinen, kenties kaunein toisinto jostain runoelman osasta ijäksi jääpi piiloon saloin kätköön ja unhotuksen peiton alle. Voihan yksin sekin seikka jo vaikuttaa sangen paljon, kerätäänkö semmoinen runoelma jotakuta miespolvea ennen tai myöhemmin.
Tulin vaan näille lapsille näyttämään ukkia, kun ovat harvoin nähneet ennen ja nyt viimeisen kerran. Niin, antaa vaan lasten katsoa, eihän sitä kohta näekään, puhui Laara ja tuli asettelemaan ruumiin peiton reunoja. Hyvin se ikävöi lapsiaan ja oli niille hyvä.
"Onpa hän kyllä terveen ja raittiin näköinen", vastasi muori. "Mutta, Liisu hyvä, tuossa on myttynen, johon olen käärinyt sinulle punaisen peiton, joka nähdessäni lapsen tuossa, muistui mieleeni, sillä lupasinhan jo ristiäisissä, että sen sinulle lahjoittaisin. Minä sain sen kotia juuri vähän ennen kuin tänne läksimme". Liisu kiitti sydämmestänsä äitiänsä.
Ah, ah, tuo juttu nunnaluostarin puutarhurista! Sellaista elämää tahtoi Kikkakin, lukien illoin sängyssään nerokkaita kohtia, vääntyen kieppuun ja katsellen kirjaa silmät pyöreinä ja vetäen peiton korviinsa, niin että vain käherretty tukka oli näkyvillä, pystyssä ihastuksesta. Ja nyt, nyt hän oli itse ... nunnain tarhuri Lamporecchio.