United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian vaihtui hämärä yöksi, ja pian nukkuivat Kivimäen pirtin väsyneet asujamet. Uni ei kumminkaan ollut määrätty olemaan pitkällinen. Puolen-yön aikaan rupesi kuulumaan haikeata valitusta. Ellun tila oli äkkiä pahentunut. Ankara kuume oli hänessä nyt ja hourauksessaan mies vuoroin puheli kummallisia sanoja, vuoroin valitteli. Ihmiset heräsivät. Sytytettiin valkea.
Suru murskaa minut.» »Viekää hänet vuoteeseen!» vapautettu virkkoi. Ja orjat kantoivat Sallustuksen, joka tuskin jaksoi päätään pitää tanakkana, kubikulumiin; matkalla hän yhä valitteli Glaukuksen kovaa kohtaloa ja kiroili julkeitten naikkosten hävyttömiä tarjouksia. Sillävälin Sosia kulki ikivihaisena kotiaan kohden. »Vai parittaja!» hän mutisi itsekseen. »Parittaja!
»Anna rohtoja», sanoi Miina. »Niistä sille aina tulee lepoa.» »En minä osaa, enkä tiedä. Tule sinä.» Miina tuskitteli ja torui, mutta tuli kuitenkin. »Tehty on tehty», valitteli Alma vieläkin väännellen ja voihkaen sängyssään. Hän taukosi vaan senverran, että otti rohtoja, joita Miina lusikalla kaatoi hänen suuhunsa.
Leski pudisteli päätään, päivitteli ja arveli, että Jaana oli tehnyt aivan oikein karatessaan kotoa. Kyllä se sittenkin taisi olla hullusti, valitteli Jaana. Mihin minä poloinen joudun täällä? Tokko mahtavat huolia tämmöisestä palvelukseensakaan? Hänen itseluottamuksensa oli kokonaan mennyt. Leski rupesi häntä lohduttamaan. Ei Jaanan vielä olisi tarvis epätoivoon langeta, hän sanoi.
»Lapsi raukka, eihän sinulla ole kotia», valitteli Liisa itkien ja puristi poikaa rintoihinsa. Väki katseli heitä, miehet vakavina, vaimot kyynelsilmin ja toiset lapset rupesivat itkemään. Toimitus keskeytyi. »Viekää ulos se lapsi!» toimitti esimies. »Yrjö, elä itke, elä itke, Yrjö kultani», lohdutteli Liisa, vaan hän itki itsekin. »Kotiin, kotiin, kotiin...»
Pihatupaan eivät enää läheskään kaikki mahtuneet. Useampia täytyi sijoittaa omaan asuintupaan, missä penkillä ja lattialla olkipahnoilla ihmisiä makasi ja valitteli kaiket päivät. Kyläläiset olivat alkaneet kammota ja karttaa taloa, missä lavantauti kuoleman uskollisena liittolaisena joka viikko kaatoi useampia uhreja.
Yhtenä hetkenä hän mutisi itsekseen moitteita Glaukukselle, kielsi hänet, suorastaan vihasi häntä, seuraavana hän oli valmis ratkeamaan intohimoiseen itkuun, sydän vaati oikeutensa takaisin ja katkeran tuskansa vallassa hän valitteli itsekseen: »Hän halveksii minua, hän ei rakasta minua.» Egyptiläisen lähdettyä hän oli eristäytynyt yksinäisimpään huoneeseensa.
Mutta nyt, vaikka tähtitiedekin oli horjahtanut, kaikki häntä ilahutti, ilahutti linnun piiperrys, hattara, ja muurahainen, joka ponnistellen voimiansa raastoi eteenpäin tikkua, ilahutti sekin, että toinen hänelle suruansa valitteli. Hän ei tarvinnut muuta kuin muistaa sitä ainoaa: vieras nainen, johon hän rakastuu!
Tarpeetonta on mainita, että muut vieraat kuulivat ainoastaan muutamat näistä sanoista ja että Mr Tibbits jätti muut lauseet ilmoittamatta; hän valitteli jälestäpäin kovastikin, että satunnainen kipu oli estänyt häntä näkemästä sitä kohtausta, jota iloisin fröökkinä Jones kuvasi "ihan paraaksi" koko jutusta. Oltiin illallisella.
»On sääli, että se kävi niin pian se oli liian vaivatonta», Fulvian leski valitteli. »Niin en minäkään ollenkaan sääli Berbiksiä. Jokainenhan näki, että Nobilior teki vain valehyökkäyksen. Kas, nyt he solmivat nuoran hänen ruumiinsa ympärille he laahaavat sen spoliariumiin nyt sirotetaan hiekkaa kentälle!