United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuljettuani jonkun virstan, ajatellen matkani tarkoitusta, tuli silloin tarkemmin kuin ennen huomiooni halpa ja kulunut pukuni, joka ei voinut käydä laatuun tulevassa asemassani, eikä ollut varaa muuttaa toisia. Varsinkin housuni olivat hävettävän huonot.
Mutta kun joskus riisuin housuni ja kahlasin koskeen, häpesi toveri tuommoista ja hiipi huomaamatta pois. Joskus tapasin hänet yksin koskella vaanimassa vedenrajassa, vaikken tavannutkaan teosta. Mutta siitä näppäryydestä päättäen, millä hän ... vaan älkäämme nostako esirippua, ennenkuin kaikki on valmiina näyttämöllä.
"Jaksan kyllä. Antakaas mun housuni siitä penkiltä!" Isä rupeaa hakemaan, eikä löydä, niitä kun ei ole olemassakaan. "Mikähän pojan housut on vienyt?" kysyi suutari emännältä, joka tulee aamu-askareiltaan. Mutta ei emäntä tiennyt. Housuja haettiin joka paikasta, eikä löydetty. Ollin sydän palpatti pelvosta, ja hän veti peiton silmillensä.
Kenkäni olivat tähän aikaan kauheassa tilassa. Anturat olivat, pala toisensa perästä, lohjenneet pois, ja päälliset olivat haljenneet ja hajonneet, että koko kengän muotokin oli kadonnut. Paitani ja housuni, tahraantuneina hiestä, kasteesta, ruohosta ja Kent'in mullasta, jolla olin maannut ja lisäksi rikki revittyinä olisivat voineet peloittaa linnut tätini puutarhasta, kun seisoin sen portilla.
Kun sitten housut tulivat valmiiksi, sain minä luvan panna ne jalkaani ja nytkö olin oikein hyvilläni. Olin ensikertaa housujalka-mies ja miesten vertainen. Kun vähän aikaa olin niillä astellut oikein pitkiä askeleita, niin tunsin housuni erinomaisen sopiviksi ja ilossani lausuin: Kas, kun tuli tämmöset housut, vaikka vanhoista pienennettiin!
Viimein meni isä pojan luokse, ja kysyi, mitä hän silmiään peitteli. Ja kun ei poika vastannut, niin veti hän peiton pois, ja näki Ollin itkevän. "Oletko kipeä?" kysyi isä vieläkin. "Olen", vastasi Olli. "Mikä sinua vaivaa?" "Omantunnon vaiva, paha omatunto". "No, mitäs olet tehnyt?" "Minä olen pelannut housuni, ja liivini Lepistön Villelle". "Voi poika-raukkaa!
Tuo kunnon vanhus tahtoi tehdä minusta oppineen miehen. Ukon odottaessa kuljeskelin minä Durancen toisella puolen, etsiskelin harakan pesiä tai löysin jonkun vuoren kukkulan, jolle en vielä ollut kiivennyt. Kun tulin kotiin sain nuhteita kovasti, latina oli unohtunut, setä parka torui minua kun olin repinyt rikki housuni ja häntä kauhistutti nähdessään joskus ihonkin alta olevan rikki.
Hän lausui isällensä, kun otti vaatteet vastaan: "Housuni olin pelannut, Ja liivini menivät kanssa; Vaan isä hyvä anteeks' antoi Suuresta armostansa. Kiitos olkoon isälle, Ett' armahti poikaistansa, Eikä ruvennut kurittamaan Omaa Olliansa". "Suus kiini, maan kappalainen!" sanoi isä puoleksi leikillä ja puoleksi todessa. "Se oli hyvä, ett'et valehdellut". "Kyllä kiusaus oli suuri.
EERO. Ei vaaraa, ainoastaan hieman ja juuri viattomasti tärähti Juhanin ääni. JUHANI. Pystyssä seison. TUOMAS. Kerran vielä, Timo. TIMO. Koetetaan, koetetaan. JUHANI. »Ventta-holl!» Housuni putoo! TIMO. »Mutta nyt, sanoi Kaitaranta». JUHANI. Housuni putoo! Kuuletko sinä? TIMO. Kas noin, veljeni! AAPO. Tuossako makaa Juhani taas, suudellen permantoa? EERO. Ja puhaltaen niinkuin sonni-härkä.
Jos olisitte alkanut minua kepillä koputella, niin olisi joko kukon käynyt huonosti tahi minun pitänyt jättää housuni. Siinä se nyt saa kukko olla minun puolestani. Sillä talon rannassa voi olla ylikulkijoita odottamassa. JUNKKA. Elä mene, poika. Minulla on maksamatta sinulle se eilinen kyyti. PAAVO. Koko kourallinen. Kiitoksia. Mutta mihin minä näitten rahojen kanssa nyt pääsen?