United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin," jatkoi hän, "sitte alkoi talonpoika juosta kolme kertaa oman itsensä ympäri ja laulaa: 'Babyloniin, Babyloniin, rautarengas läpi pääni'. Niin lensivät hän ja lehmävasikka, mummonäiti ja musta kukko; he lensivät puutarhain yli, jotka olivat niin suuret kuin meri, ja vuorien yli ihan maan ääriin. Siellä istui velho syömässä, juuri lopettaen atriaansa, kun he tulivat.
Mutta onpa aamukin ihana juuri silloin kun aurinko nousee, kun kastepisarat välkkyvät ja heräävä tuuli puiden lehtiä väräyttää.» »Totta, ystäväni elämä on oikeastaan aina kaunista! Aamu on kaunis, kun kukko virtensä virittää, linnut livertävät ja vastikään havahtuneet lapset riemuiten pihalla tanhuilevat.
Aina ho'it meille: Kas siinä kaksi miestä, joilla on huono pää kuin kanalla ja karvaset jalat kuin ryssäläisellä kukolla." "Siitä asti olenkin pitänyt polttajan viran uskollisesti. Tupakki kukko minusta tuli ja pahin laatuaan." "Mies se, joka viran pitää, eikä se, joka viran saa." Topias puhalti suuren kellon poikaa kohti. "Katso kuinka kaunis; kunpa se..."
Tuhat tulimmaista! Silloin ei kunnian kukko laula. SILJA. Itsehän minua pakoitat. Kun et muuten luovu aikeistasi. ANTTI. Mutta sinä et hiisku näistä rahoista sanaakaan. Muista se! Sinä et suutasi aukaise. SILJA. Tulee kuulla enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. ANTTI. Enkö minä saa sinua tottelemaan? Sepä kumma. Sinäkö tässä olet haltijana, vai minä?
Kukko oli kiivennyt aidalle, kurotti kaulaansa tavallista ylpeämmin, kiekasi itsetietoisen kiekaisun ja jäi sitte katsomaan miten Anna-Liisa taluttaa nyhti sitä härkä-vasikan jukeroa. Vasikka harasi ynseänä, itsepäisesti vastaan. Luuli näet Anna-Liisan taluttavan ansaan, ja uhallakin vastaan jurasi. Issakainenkin katsoi loitompaa menoa, seisoi aitaan nojautuneena ja tupakoi laiskana.
Vain tuuliviirin, vanhan tuttavan, näin yhä paikallansa valvovan. Ja tallin puolelta ma kuulin vaan kun tömisteli varsat jalkojaan. Niin oli kaikki ihmeen onnellista, niin rauhaisaa, niin tyyntä, turvallista. Ma seisoin yössä, katsoin, kuuntelin: tää kuului kerran kaikki mullekin. Niin lauloi kukko. Ah, en tiedä kuin ma niinkuin valehesta vavahduin, ma seisoin, itkin, käännyin takaisin.
Ja Anna-Liisa nyhti nuorasta, nyhti selkä ihan ojona. Vasikan kaula virui siitä nyhtämisestä pitkäksi. Hyvä jos ei katkea! Kukko katseli menoa päätään kallistellen ja joskus jonkun äänen kotkottaen. »Pahuuksen jura!» suuttui jo Anna-Liisa. Kukko innostui näystä, aivan kiihtyi. Nyt ne olivat jo aivan siinä luona ja innoissaan kukko silloin kurotti kaulansa, kiekaisten ihan täysin voimin.
EEVA. Pieni talo, hyvin hyvin pieni, siinä lehmä, lammas, porsas ja korea kukko! ONNEN HERRA. Aivan niin kuin minä. Sellaisesta minäkin tykkään. Sehän on kaunista kuin saduissa. EEVA. Mutta mitäs kapteenin mamma siitä sanoisi? ONNEN HERRA. Mamma sanoi, että minä tulen Eevan kanssa hyvin onnelliseksi, sillä Eeva on harvinainen tyttö ja saanut hyvän kasvatuksen.
Jolloin kulloin myöskin tapahtuu, että kaksi eli kolme osaa tulla yhteen aikaan; silloin on hauska kunkin erinäistä kasvonluontoa katsella; yksi koittaa mahdollisuuden jälkeen salata harmiansa; toinen on vihasta punainen kuin kukko; kolmas, jolla on paras onni tytön tykönä, silmäilee kosio-kumppaniansa yli olkaensa, voitto-juhlaa jo sydämessänsä viettäen.
Nähdessään, että niin piti olla, sieppasi Boriska kukon hänen kädestään ja ajoi hänet ulos kyökistä. Kahden tunnin kuluttua oli tuo suuri illallinen valmis. Tuo kelpo, kunniallinen kukko oli niin poltettu, kuin suinkin olla saattoi, ja ainoastaan luut siinä olivat vielä kovemmat kuin liha.