United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
»No?» sanoi Kristian kysyvällä äänellä kumartuen eteenpäin tyrkätäksensä palloa. »Niin, teidän armonne...» Méraut keskeytti lauseensa ... odotti, kunnes kuningas oli pelannut vuoronsa ja merkitsijänä toimiva Boscovitsh kirjoittanut sen taululle. Sitten jatkoi hän hieman nolona: »... Onhan Illyrian kansa kaikkein muiden kaltainen, sire!
En ole pelannut rahoja voittaakseni, virkkoi hän katkerasti. Johonkin täytyi minun ryhtyä. Kaikki on niin ahdasta ympärilläni. Täällä on niin käsittämättömän siveää, että minun täytyi vilvoitella itseäni pienellä pahanteolla, koetellakseni kerran sitäkin. No hyvä, oletko nyt tyytyväinen koetukseesi? Tunnetko nyt huojennusta sydämessäsi? Melkeinpä luulen niin.
Porthoksella oli omat temppunsa: jos hän voitti pelissä, eli hän vallattomasti ja loistavasti; jos menetti, katosi hän kokonaan moneksi päivää, ja ilmestyi sitte taas ihmisten ilmoille nuutuneena ja kalvakkana, mutta rahaa taskussa. Aramis taas, hän ei pelannut koskaan. Hän oli kehnoin muskettisoturi ja huonoin juomatoveri, mitä saattoi nähdä. Hänellä oli aina jotakin toimitettavana.
Tuo väliin-pitämättömyys ja raukeus, joka kuvautui hänen silmissään, osoitti ilotointa sydäntä, ja vaikka hän ystävällisesti ja lempeästi vastasi kaikkiin lemmen-osoituksiin, joita hänelle yltäkyllin tarjottiin, oli hänen hyväilynsäkin niin surullinen, että se uudestaan tuotti kyyneleet Armon silmiin. Maisteri kulki etsien jotakuta, joka hänen kanssaan olisi sakkia pelannut.
Mutta ei hän kumminkaan koskaan lainannut ystäviltään penniäkään, vaikka hänen kukkaronsa oli heille aina alttiina; ja jos hän oli pelannut kunniasanansa päälle, herätytti hän velkamiehensä aina jo kello kuuden aikaan aamulla, maksaaksensa hänelle eiliset peli-velkansa.
Tutki, sanotte te? Tutki? Jos minusta tulisi viisaampi kuin kuningas Salomo, jos oppisin käsittämään maan sisimmät salaisuudet, mitä se minua hyödyttäisi, jos sieluni verta vuotaa? Tiedättekö, mitä olen tehnyt, tohtori? Olen pelannut... Houkko! Olenko minä sinua käskenyt sitä tekemään? Käskenyt? Oh, tiedättehän vallan hyvin, etten tottele mitään käskyjä.
Tiedä siis, että vaikka oletkin haavoittanut sydäntäni, minun sydämeni sinua kohtaan tuntee ainoastaan ... anteeksiantoa." "Olen pelannut ja joutunut tappiolle," ajatteli Petronius. Caesar nousi. Neuvottelu oli lopussa. Petronius läksi kotiin, Nero ja Tigellinus menivät Poppaean atriumiin. Siellä heitä odottivat samat miehet, joita prefekti vasta oli puhutellut.
Kuinka, oliko hän pelannut edellisenä iltana, ja kenenkä kanssa? Oh! Jumala nähköön, kuka sen tietää? erään herran kanssa, joka matkusti tästä ohitse ja jolle hän esitteli pelin lansnehtiä. Vai niin; tuo onneton menetti kaikki. Yksin hevosensakin, herrani, sillä kun matkustaja oli lähdössä, havaitsimme että hänen lakeijansa satuloitsi herra Porthoksen hevosen.
Sitä mekin olemme ajatelleet, herra; kun me pidämme taloutemme hyvässä kunnossa ja teemme tilit ja laskut viikottain, tarjosimme kahdeksan päivän kuluttua hänelle rätinkiämme, mutta me näytimme tulleen sopimattomaan aikaan, sillä ensi sanalla, jonka puhuimme asiasta, lähetti hän meille vastaan tuhannen tulimmaisia; se on totta, että hän oli pelannut edellisenä iltana.
Hänen ystävänsä alkoivat pudistaa päätään ja kutsua häntä "poika paraksi;" mutta Leopold Travers oli kaikkien vikojensa ohessa kuitenkin pysynyt vallan erillään niistä kahdesta paheesta, joista mies harvoin voi itsensä vapauttaa. Hän ei ollut milloinkaan juonut eikä milloinkaan pelannut. Hänen hermonsa eivät olleet turmeltuneet, hänen aivonsa ei ollut tylsettynyt.