United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerran, kuin minä järkähtämättömästi olin päättänyt täyttää päätökseni, riisuin minä vaatteet päältäni ja laskin ne maahan, sillä uskotellakseni ihmisiä että olin uimatielläni uponnut. Kuin minun viimeiseksi piti riisua paitani, pisti se vähäinen sormus, jonka olin saanut Elinalta ja jonka minä vielä kannoin mustassa rihmassa kaulassani, silmääni.
"Näethän, tuoss' ovat hevoset ja lehmät ja härät, meiltä ei palanut yhtään sorkkaa paitsi sikoja; niitä ei saatu pelastetuiksi. Tuo hepo tuolla, se repäsi paitani rikki, kun vedin sitä tallista ulos; tämä taas vasemmallani ei tehnyt minulle mitään, se tuntee minut. Heps hepo, tunnethan sä minua? Tunnetaanhan me toisemme?"
Hyppäsin hypyn jaloilla, Kävin kärpän kämmenellä, Siistiä tavottaessa, Kunniata pyytäessä; Saanut en kurja kunniata, Raukk' en lempiä tavannut, Vaikka vuoret vierettäisin, Kalliot kaha panisin. Kun ma voisin vielä vuoen. Tuskaksi minun tulevi, Pakoksi minun panevi, Tätä orjana oloa, Vierasta kiven vetoa Kivi kiskoi harteheni Paasi paitani repäsi.
Mutta samassa tuli iloni sitä suuremmaksi, kun huomasin povessani paitani ja ihoni välissä olevan jonkun esineen ja silloin muistin, että ravintolasta lähtiessäni pistinkin sinne varmuuden vuoksi kukkaroni, jonka nyt tunsin olevan siellä tallella. Heti otin sen esille ja näin olevan kaikki rahani paikoillansa.
Tai: Hyvä ystävä, mitenkä sinä voit antaa Marjetan repiä päivän sanomalehden? Tai: Hyvä ystävä, minun täytyy todellakin syödä päivälliseni muualla, jollen saa ruokaa määräaikana. Tai: Hyvä ystävä, toivoisin sinun vähän paremmin pitävän silmällä, mitenkä paitani silitetään tämähän on ilmeistä häväistystä! Tai: Hyvä ystävä, sinä et saa antaa Jussin liikuttaa vierashuoneen kuvastinta.
AAPELI. Onhan minulla nyt edes se, joka paitani pesee. Istu, istu, Eeva. Tämmöinen tupa! Huhkaimen pesä. AAPELI. Sokerirasia on kuitenkin eheä. Tiedä, Eenokki, että olemme pyörineet kamalassa leikissä, sekä minä että Eeva. Oi niitä jumalattomia herroja! EENOKKI. He kaiketi kohtelivat sinua kopeasti, trumantisti? AAPELI. Kiitän, etten saanut heiltä selkääni. EENOKKI. Kateus, kateus!
Tuota pikaa olin täysissä tamineissa; tuossa on tikari, otan sen mukaani samoin kuin revolverinkin, ehkä kaikki matkalla tarvitaan. Lompakko putosi povitaskusta, mutta seuratkoon sekin mukana! Tuota pikaa oli myös saaliini uunin takaa paitani povessa, ja sitten oli lähdettävä. Olin jo tarkoin ennen miettinyt, miten ja mistä lävestä luikahtaisin, jos sattuisin pääsemään.
Olin ryypännyt kaiken taklaasini: lakin, röijyn, liivit, saappaat, sukat, ja viimein myin paitani pahanpäiväiseen ryyppyyn; enempää ei tahtonut kukaan siitä antaa. Repaleiset pikipöksyni oli minulla vielä jäljellä siitä syystä, ettei kukaan huolinut niitä lahjaksikaan. Mutta silloin oli syksy, ja alkoi olla hiukan koleata nukkua porttikäytävissä.
Aina mie piloinen piika Kiinitin kylän kiveä, Kylän vuorta vierittelin, Kylän keträsin keriä, Kylän väännin värttinöitä, Kylän paitoja parannin Omat paitani paheni. Aina minulle annettihin Riihestä rivein riusa, Saunasta jykein loukku, Rannalta ravein karttu, Suurin taikko tanhuasta.
JUHANI. Olkoon se tapaus meille... Kas, kas, kuinka vihaisesti tuo selkäni ottaa löylyä! Niinkuin et olis saanut maistaa vihtaa sitten uuttavuotta. LAURI. Mutta kuka oli hänen nylkenyt? TIMO. Kuka; kysy sitä. Kukas muu kuin se... JUHANI. Pää-ukko. TIMO. Niin. Hän, joka käy ympäri kuin kiljuva peura. Kauhea tapaus! JUHANI. Pistäppäs, Timo-poika, tuo paitani tuolta orrelta kouraani.