United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänetkin olisin ennen voinut vaikka keriä kerälle, jos olisin tahtonut, mokoman paksupäämoukan, ja nyt tämäkin jo alkaa kartella »vanhaa serkkuaan» ... juuri kuin hänkin luulisi saavansa nuoren ja kauniin... Hänelle nyt en menisikään, ennen olen omillani ... ja mikä on ollakseni...
Eikö sinun ole täytynyt hylätä monta kaunista mielitekoa ja taipumusta, niinkuin kirjallisuuden viljeleminen ja soitanto, elämän kaikki kauniimpi puoli elääksesi, antautuaksesi tuohon kätkettyyn ja unohdettuun, ja siinä silkkiäismadon tavoin kehrätäksesi omaa hautaasi siitä langasta, jonka toiset saavat keriä?
Sitten oli kala lähtenyt alas niin huimasti, että tuskin pääsin perään pahakivistä rantaa. Siima alkaa loppua, mutta silloin pysähtyy kala levähtämään pienoiseen suvantoon siksi, että ehdin taas keriä siiman rullalle, jolloin se lähtee jatkamaan ja minä perässä, hypellen kiveltä kivelle, kahlaten vedessäkin ja liveten ja kaatuenkin, mutta saaden vavan pysymään pystyssä.
Oon perheenisä, olen nainut mies, kakstoista mull' on lasta, Herra ties; alati päivätyöni mua sitoo, on mulla kappeleita, pappila, laumoittain henkisiä lampaita, keriä täytyy, vartioida noita; pui riihtä, kynnä, pengo tunkioita; tallissa, läävässä mua aina kaivataan; miks turhaan *aatteella* mua vielä vaivataan? Pian matkustakaa täältä talveks kotiin; kylmältä turvekaton alla säilyy.
En nähnyt. Kuulin vaan kun peuhasivat toisessa huoneessa. Peuhasivatko?... Herran ihme kuitenkin! Että hänellä nyt on monta lasta ympärillä... Ja semmoinen nuori, häiveriäs kuin oli . Pidäs tuota vyyhteä, Riitta, niin saan keriä... Vai muisti minua? Kuinka hän sanoi? Jasso, Kauppa-Lopo. Onko hän täällä? Ooho! Niinkö sanoi? Herra jumala! Juuri samoin kuin ennen tyttönä ollessaan. Juuri samoin.
Enimmäkseen kaikki kerät olivat niin pilaantuneita kosteassa huoneessa homehtumisesta, ett'eivät kelvanneet paljon muuksi kuin tunkiolle heitettäväksi. Kun tuo Katri emäntä asetti kuteille mattokankaan ja alkoi käyttää paraita noista äitinsä perintökeristä, tuli hän purkaneeksi keriä.
Onhan nyt vielä kyllin valoisa. LIINA. Tapahtukoon tahtonne. Mutta, suokaa anteeksi, minun pitäisi tänään vielä keriä villalankani. VARRO. Saanko olla kerinpuina? LIINA. Saatte, kiitoksia, vaikka se on jotensakin vaarallinen toimi. Onneksi olen naitu, joten vaara nyt ei voi tulla kysymykseenkään. VARRO. Niinkö luulette? KAARLO. Suokaa anteeksi, tulen ehkä sopimattomaan aikaan? VARRO. Et suinkaan.
Vaikka kuparinenkin, on raha kumminkin aina rahaa, ja kun sitä sellaisista paikoista löydettiin, oli se kaikkein saapuvilla olevain mielestä vähän kummallista ja tuo keräröykkiö rupesi vetämään huomiota puoleensa. Nyt oikein miestuumasta ruvettiin purkamaan keriä, ja kun pohjalliseen päästiin, oli niinkuin noiduttu aina oli sisässä kuparinen raha, vaikk'ei aina yhdenarvoinen.
Saavat keriä sukkalankaa tahi pitää vyhtiä, kun me kerimme langan." Ja niin tuli päätökseksi, että ompeluseura oli toimeenpantava ja miehet saivat olla mukana. Tämän selville saatuaan eivät nuoret enään malttaneet sisällä venyä, vaan riensivät ulos kesä-ilmaa nauttimaan, jättäen ukot tupaan tupakoitsemaan ja suloisesti hikoilemaan.
Ja pamahtihan vihdoinkin; Matti sanoi tulleensa siihen päätökseen, että "kauppa se auttaa eikä kalavesi". Olisihan sonnimullikkakin vietävä H:linnaan, ja sopisihan silloin olla vähän muutakin rattailla, niinkuin voita, joku lampaankeri j.n.e. Ja olihan jo voitakin ostettuna parikymmentä leiviskää, kolme lampaan keriä ja muutama pari pulskia metsoja.