United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jussi Vatanen ja Antti Ihalainen istuivat taas lattialla entisessä putkassaan. Kauvan olivat he ääneti. He tajusivat, että heille oli taas tehty vääryyttä. Viimein katkaisi äänettömyyden Vatanen, sanoen poliisimestarista: »No kyllä oli nyt aika suupaltto se herra!... Niin siltä tuli sitä sanaa kuin lampaan saparon alta!» »Oli se! Harvassa on niin avosuisia akkojakaan!» yhtyi Antti.
"Mieluummin kantaisin lampaan raatoa, joka kuukausi sitten on kuollut ruttoon," vastasi miekkailija. "Mutta jos annat minulle kukkaron, jonka arvoisa tribuni heitti käteesi, niin otan kantaakseni sinut portille." "Katketkoon jalastasi isovarvas!" virkkoi kreikkalainen.
Nämä työnantajain liitot olivat itse asiassa keskiluokan hommia, ja nyt, ahtaiden aikojen hätyyttäminä ja suurten teollisuusherrain tukemina, nämä yhdistykset päättivät antaa järjestyneelle työväelle kuoliniskun. Se oli kaikkivaltias liitto, mutta olemukseltaan se ei ollut muuta kuin leijonan ja lampaan ystävyyttä, kuten keskiluokka sai katkerasti kokea.
Ja minulta joudat saada lehmän ja lampaan, lisäsi tytön enokin myöntyväisenä. Koska se nyt on niin pitkälle mennyt, niin annan teille vielä hevosenkin elämän aluksi, lupaili isäntäni. Minä hyvilläni hymyilin ja kiitin. Päälliseksi tarjosi emäntä, joka asiain menoa oli ääneti kuunnellut, minulle kupin kahvia. Sen juotua erottiin sillä kertaa sovinnon miehinä.
Ennestään muistivat, että minä en sietänyt kolmea pahaa sanaa, ennenkuin sai tietää mistä tuulee ja tuli kysymys kuka kentän korjaa. Vaan nyt kun ei näytä korvia olevankaan. Mikä sen nyt olisi niin lampaan maidolla juottanut, jos vaan älyllään olisi.
Ja päästyäni vihdoin puheen alkuun, en saa itseäni keskeytetyksi ja minä kertoa hulautan yhteen menoon kohtauksesta Konttisedän kanssa. "Hänkö, Tapiosetä ... se herttainen äijä ... me ristimme hänet Tapiosedäksi." "Hän nimitti teitä metsänneidoikseen ... kohta sen jälkeen, kun hän oli teistä eronnut, hän löysi lampaan vuonan, jolta oli jalka poikki." "Ai."
Hän korotti ääntänsä, innostui kuin opettamaan ja kehoitti: »Paikalla kun ootta piässeet ripille ottakoo akka ja hyvä ... kova työakka ja semmoinen jolla on luonto niin hellä kuin valakiin lampaan maito, niin silloin sitä jo pojat!» Yhä nousi ääni.
Kuin me vaan aina itsemme rehellisesti käytämme, sovintoa ja suosioa rakennamme, emmekä koskaan pidä suden eikä lampaan puolta, niin kukkuupa, kukkuupa viimein lähellä hautaamme kiviaidan turpeella kunnian käki. TEEMU. Kuku sinä siellä ja kuku sinä täällä. ESKO. Minä en puhu sinulle. TEEMU. Mutta minä puhun sinulle. ESKO. Sinun ei tarvitse puhua minulle, sinä et saa, minä kiellän sen.
Juuri kuin olimme lähtemässä ulos ja äidilläni oli jo munalukko kädessä ovea kiinni pannaksensa, tuli Helmikankaan isäntä siihen, kolme lampaan reittä nyrkissä ja viinipullo kädessä, ja antoi net äidilleni. Mutta äitini ei tahtonut enempiä lahjoja. Minä en huoli enään nyt, se on totta se, isäntä, en minä niin köyhä ole.
»Kyllä se on miehet sillä lailla, että vaikka hänellä olisi parempikin kurssi, kuin ihmisellä, niin ei se tule tätä joukkoa hätyyttelemään», vakuutti Esa. »Eikä se nyt ole häpeäkään lampaan varkaudesta käräjään mennä», arveli Ella. »Kunnia, kunnia se olisi! Kun päästäisiin sinne, sepä vasta poikaa!» ilakoi Esa.