United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän innostui tuosta ansiostansa, alkoi hymyillen hokea ja selittää: Annushka tuota... Tarkoitan... Tiedätkö, mistä syystä kuritin?... Muoria, tarkoitan, kuritin? Ei Annushka tiennyt, ei arvannut... Iivana silloin jatkoi: Vot! Ihan tuo oli hänellä tavallista iloisempi olo. Hän selitti: Vot, muori tää minun, vot.
"Onpahan, isä", innostui Miina sanomaan, "ja täällä kotona meidän täytyy nousta kello neljältä ja ahertaa koko päivä myöhään iltaan, yhdeksään asti ja kesäkiireellä kymmeneen, jopa yhteentoistakin saakka." Antti katsella tuijotti taas tytärtänsä ja sanoi hitaasti: "sinä et ainakaan näytä siltä, kuin olisit tehnyt liiaksi työtä. Punainen ja pyöreä olet.
Siitä vaan on mieleni paha, ett'en ennen lähtöäni saa Hevossaksalle tehdyksi semmoista tepposta, jota hän muistaisi kaiken ikänsä". "Kas tuo se on oikeata miehuutta", innostui Avojalka, "se se vasta sydämmen kelvottomuutta onkin, kun jätetään koston tuumia jälkeen. Tuolla, tuolla lepäävät vanhempamme, tule, tule heidän haudalleen, ja sano siellä se vielä kerran jos voit.
Kun Heikki innostui keksinnöstään, että pitäisi perustaa semmoinen kirjasto, johon koottaisiin paras kirjallisuus ja kansa saisi sitä käyttää hyväkseen, sanoi kansakoulunopettaja, että lainakirjaston alku heillä jo oli ja että Niemelän isäntä oli siihen uhrannut koko lailla rahoja.
Ja Betty oikein innostui. Hän oli tunnettu erinomaisen käytännölliseksi ja toimeliaaksi tytöksi. Hanna meni rukin luokse ja alkoi tehdä käämiä. Polki ensin kainostellen ja arasti, mutta sitten vähitellen yhä tiukemmin. Rukki surisi ja käämi käämin perästä valmistui. Kaikki oli niin uutta ja niin hauskaa. Tähän työhön ei ikipäivinä kyllästyisi. Heta tarjosi heille kahvia.
Vapaaherra Aleksander oli iloinen ja ylpeä pojastaan, innostui kysymyksissään ja melkein unhotti Helenan. Helena oli hyvin liikutettu, mutta taisteli urhollisesti liikutustansa vastaan.
Välistä hän taas onnistui saamaan sellaisia aiheita, joista oli huvitettu, hän innostui, kuten ennen, ajatteli tarkoin saarnansa ja harkitsi joka kohdan aineesta, mistä aikoi puhua.
»Ja emännän asiat on kanssa huonosti», innostui poika jatkamaan. »Se makaa nyt aivan viimeisillään...» Matkamies tunsi ahdistavaa kuristusta rinnassaan. »Niin ettei siinä nyt ole oikein isäntää eikä emäntää...» Matkamies halusi nousta, mutta pelkäsi jalkainsa pettävän. »Sanovat että se poika on jossain poissa, jota on isännäksi meinattu... eikä ole tullut kotiin.»
Kun hän seitsemännen kerran tarjosi hänelle myrkkypikarin, veti kuningas miekkansa ja pakotti hänet juomaan oman sekoittamansa myrkyn. Mutta kuinka voi hän nyt sitten olla täällä ilmi elävänä? Ilmi elävänäkö? innostui kertoja ollenkaan hämmästymättä. Kuka sen niin tarkoin tietää?
Luuletko sinä, että Runeberg itse on ollut sillä lailla kihloissa? kysyi maisteri. Millä lailla kihloissa? No, että noin samana iltana... Mistä minä sen tiedän ... eikä se suinkaan ole tässä pääasia. Vaan tämä ei ole ainoa hieno kohta Runebergin teoksissa. Niitä vilisee joka rivillä. Hän innostui puhumaan, ylioppilas, Runebergista ja runoudesta ylipäänsä.