United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hevoseni oli nyt vihdoin viimein valjaissa ja minun tuli ottaa kukkaroni esille maksaakseni isännälle ruo'asta ja juomasta. Käteni olivat vallan kylmät, päätäni pyörrytti ja silmiäni himmenti; kuin vihdoin sain kukkaron esille ja otin siitä rahaa, niin pudotin epähuomiossa siitä muutamia kultarahoja. "Kultaa!" huusi poika, joka oli auttanut minua hevosta valjastamaan.
Kukkarossa oli niin leveä suu, että tuo ankara koppa pääsi kukkaron sisälle sukeltamaan, pienintäkään estettä sinne mennessään kohtaamatta; vieläpä sen sivuitse mahtuivat sepän sormetkin mukaan, täyttämään tuota pienen tervahytin kokoista koppaa.
Tohtori, joka jo oli kuninkaan taudin oireita tiedustelut, tutki nyt kauan aikaa ja suurella tarkkuudella sairaan valtasuonta, jolloin ymparilläseisojat olivat ääneti, hartaassa odotuksessa. Viisas täytti sitten pikarin lähdevedellä ja pisti siihen sen pienen punaisen kukkaron, jonka hän, samoin kuin ennen, otti povestaan.
Kukkaron nauhassa riippui jalkaa pitkä, sormen paksuinen, raudasta muovaeltu ja kaikenlaisilla niverryksillä koristettu kukkaronneula, sepän omaa tekoa, jota tehdessään hän lienee koettanut kaiken koristustaiteensa liikkeelle panna.
Hän katsoi vielä ympärillensä, olisiko hänellä mitään vaaraa, mutta ei ketään näkynyt, ei liikahdusta kuulunut, kaikki ihmiset makasivat sydänyön makeassa unessa. Nyt hän pakeni niin nopeasti kuin suinkin ennätti, siksi että joutui sinne, mihin Näpsä oli luvannut kukkaron jättää. Sitte hän riensi taas eteenpäin, kunnes Parmasta Merstolaan palaava kyytipoika hänet saavutti.
2 PALVELIJA. Niinkuin selin käännyt Sa toveriisi, jonka hautaan laskit, Niin onnen haudalta nyt suosikitkin Pois hiipi, valhevalans' antain hälle Kuin tyhjän kukkaron; hän itse, raukka, Kuin ilmain varaan jäänyt kerjäläinen, Köyhyydessä ja vierottuna kulkee, Kuin herja, yksin. Lisää kumppaneita. FLAVIUS. Hävinneen talon särkynyttä kamaa!
Tietäähän sen muutenkin, mimmoinen se kaupungin elämä on: Lindner eli rennosti, armas rouva auttoi, ja kun viimein sormet alkoivat kukkaron pohjaa tapailla, ajatteli kunnian-arvoinen vävymies: "parempi pikkuisen muassa kuin ihan ilman". Hän jalkoihinsa, lippasi Amerikaan, jossa toisia sellaisia veijaria kuuluu kyllä olevan. Miehet hoi, ottakaa kiini!
"Köyhä sotamies, joka juuri nyt tulen sodasta, ja palkintona tuon muassani rikkilyödyn pääkallon ja tyhjän kukkaron." He olivat kuitenkin saaneet tilaisuuden katsella häntä vähän likemmin.
Mutta seuraavassa silmännäpäyksessä karkoitti hän tuon ajatuksen kauas luotaan, pisti kukkaron levollisena reppuunsa ja seurasi edellä kulkevaa reipasta pastoria hyvällä mielin. Pian tulivat he hänen asunnolleen ja lievän kolkutuksen perästä avattiin ovi sisältä päin. Vanha emännöitsiä vastaanotti heitä ja näytti olevan hyvin mielissään nähdessään jälleen isäntänsä.
Tässä on matkarahat. Joutukaa nyt; kuningas voipi tulla." Hän painoi nyt raskaan kukkaron hänen käteensä. Sigismund riensi ulos.