United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirottu olkoon tämä päivä! olenhan saanut selkääni, saanut oikein Porvoon mitalla. Teemu ja hänen isänsä, juureva ukko, he minua peittosivat kuin matoa. KARRI. Oma syys, poikani. Miksi et totellut minua? ESKO. Ollaanpa viisaita maalla vahingon kohdatessa merellä.
TEEMU. Taidatko kieltää suuni käymästä? Eikö ole minulla valta puhua? ESKO. Sama valta kuin minullaki. TEEMU. Sinä et saa puhua, kuin vanhempain ihmisten luvalla. ESKO. Mistä syystä? Olenhan sanonut, että henki-rahan minäkin edestäni maksan. TEEMU. Sinä? Yksi esivallan pienemmistä; jonka taidan tappaa koska hyväänsä, kuin vaan jätän viisi kopekkaa rintas päälle.
Tässä oli puhe myllynkivestä, mutta juuri hänen sydämensä on kova kuin alimainen myllynkivi. Hän on surkeasti synteihinsä paatunut mies. TEEMU. Sinä hunsvotti! ESKO. Minäkö hunsvotti? TEEMU. Sinä kenkäraja! ESKO. Minäkö kenkäraja? TEEMU. Sen sanoin. ESKO. Kuulkaat, ihmiset! KARRI. Olemmeko kaikki ravitut? 1:N H
Luulenpa Matin historian olevan samaa sorttia kuin Kyrön Jaakonkin, lausui isäntä. Ottakaa edes virsikirja mukaanne, muistutti ruotumuori muurin takaa, älkää menkö pröystäten myllyyn, sillä kuka tietää, mitä siellä on. Totisina astuivat miehet myllylle, lyhty kädessä astui Teemu isännän rinnalla, perässä marssi Matti ja joku muu. Kartellen ja varovaisesti astuivat he myllyyn.
Hän kysäsi: Onko Teemu kipeä, kun on ääneti kuin ahven kivellä? Kipeä tahi makea, vähän se sinuun koskee, oli vastaus. Lupa kysyä, vaikk'ei vara ostaa; ja siksi toiseksi: olenko minä sinä sinun edessäsi? Sinä Jumalakin on. Minä olenkin arkkipispa, lausui Laasmanni puoleksi leppeällä, puoleksi ivallisella äänen soinnulla. Taikka maarian mun korttipispa.
Ne ovatkin yhtä luuta, kuten pitääkin olla koko karja yhtä rotua. Mutta muita en minäkään usko tulevan." "Niin, mutta se löylytyttää piispalla", huomautti renki Esko. "Se löylytyttää sitten koko seurakunnan yhteen lautakuntineen ja siitä samasta sarvesta saamme mekin vaikka kykötämme täällä näin hyvinä lapsina samalla aikaa kun Teemu joukkoineen riemuaa hänen ilossaan." "Hym.
Ja sinä, Teemu, anna viulusi vinkua! TEEMU. Se tietään, ettei Teemu säästä sompaansa. Mutta yhtä tahdon teille sanoa, niin morsius-parille kuin isännälle ja kaikille vieraille tässä. Kuulkaat minua koko häähuone! Asian laita on tämä.
Olipa se sopivasti laitettu; kun vähän vain lautaa käänsi, ilmaantui aukko, josta tuuli kohisten tulvasi sisään, kun taas laudan paikoilleen käänsi, ei seinässä mitään erinomaista havainnut. Alas astui Teemu, ilmoitti keksintönsä toisille ja sanoi kukistumattoman mielipiteensä olevan, että varas oli kiivennyt myllyn siipeä ylös ja tullut mainitusta aukosta sisälle.
Kaikki oli siellä kuin olemankin piti, ainoastaan kolme jauhosäkkiä oli poissa. Kyllä se, näemmä, oli sen vietävä myllyn haltija, virkkoi isäntä. Teemu meni ylikertaan, tarkasteli visusti kaikkea, ja huomasikin vihdoin suureksi ihmeeksensä, että yksi lyhyt seinälauta tammen ylipuolella oli ainoastaan pienellä rautanaulan kärjellä kiinni.
"Olet sinä ollut passillakin, mutta eipä sinulta herunnut herrasväelle veroa ei yhtään, etkä sinä itsellesikään saanut mitään koonneeksi. Tuskin pääsit omin koipinesi kotia, ja siitä saakka oletkin ollut yhdessä nutussa." "No mitäs tehdä, Konstantin Narkisitsh!" vastasi Teemu. "Kun ihminen kerran rakastuu, niin hukka hänet perii samassa, mennyttä miestä heti paikalla.