United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nuori mies hypähti ruhkalle ja kiisi kuin sukkula kiveä kohti, keksi koholla ja vartalo vasempaan kaartuneena. Perille päästyään hän kumartui ja puuhaili siellä kotvan. »Hohoi!» kuului hetkisen päästä kiveltä. »Kaikki riippuu yhdestä ainoasta puusta, ei se tarvitse kuin kirvestä niskaansa.» »Sitäpä!» vastattiin rannalta. »Kuka sen niskassa nyt sydänyönä kirvestä heiluttaa?»
Mielin määrin antoi Viija kyynelten vuotaa ... kauan kestää kuivata lähde, jonka vesivarat ovat saaneet olla enemmän aikaa melkein koskematta. Viimeinkin ne loppuivat ja tuntui vähän keveämmältä mieli. Hän nousi kiveltä, otti kiuluun vettä ja pesi silmänsä. Astiansa täytettyään hän tuli pihaan, jossa loisvaimo kysäisi: Mikä, onko teidän silmät kipeänä?
Lämpimästi hiotti hartioitani, kun hyppelin kiveltä kivelle, telalta telalle. Mutta eineen seutuvista alkoi taivas kihnautua ja heti meni pilven limaskaan yltä yleensä, että aurinko paistaa öllötti vaan kuin turvakon suusta. Muutaman tiiman kuluttua oli taivas harmaassa peitossa, niin sakeassa, että päivä pimeni. Tiesin puolelta päivin tulevan sateen. Siispä pelossani lisäsin vauhtia.
Minun satuni on nyt loppunut», sanoi Lyyli, »sillä satu ei kerro, mitä vanha honka vastasi.» Hän nousi kiveltä ja meni taas etäämmälle istumaan. Talkooväki oli ääneti, ikäänkuin he olisivat odottaneet Niemen ukon lausuntoa, sillä he olivat kaikin kyllä ymmärtäneet sadun merkityksen. Mutta ukon muoto oli synkkä, ja hän sanoi: »Huono satu tuo. Juodaan nyt kahvia ja lopetetaan sitte leikkuu.»
Me olemme hukassa! Lykkää heti ... heti ulos maalta, jahka minä pääsen perille!" Saatuansa suurella vaivalla änkytetyksi nämät sanat oli parooni ehtinyt valkamaan, josta edellä olemme puhuneet. "Onko kaikki järjestyksessä? Onko kaikki järjestyksessä?" huusi hän vielä kerran kuumeentapaisella pikaisuudella ja valmistautui hyppäämään kiveltä, jolla hän seisoi, veneesen.
En saattanut uskoa ihmisiä niin raaoiksi, vaan juoksin pitkin rantaa kiveltä kivelle huudellen heille surkealla äänellä. Sittenkin kun venhe oli jo ääneni kuulumattomissa, huusin ja huiskutin yhä heille. Ja kun venhe katosi kokonaan näkyvistäni, luulin sydämeni halkeavan. Koko tänä kärsimysten aikana en itkenyt kuin kahdesti.
Outo kauhistus ahdisti hänen rintaansa; hän kiirehti polkua myöten rannalle ja pääsi, kiveltä toiselle putkahtaen, vuoren juurelle sekä kaupungin päähän. Sillan keskeltä katsahti hän ylöspäin; hän ei uskaltanut hengittääkään, sillä korkealla hänen päänsä päällitse riensi hänen pieni soleva hoitokkaansa ketterästi kaitaa kourua myöten ja katosi pimeyteen.
Sen sanotaan saaneen nimensä vanhasta noidasta, jonka olisi pitänyt siellä uhrejaan tehdä, entisen Kontolan papin olisi pitänyt polttaa paljaaksi vuori eikä sen enää sen koommin mitään kasvaneen. Tätä meidän mäkeä myöten olisi ollut maailma tuolla puolen pakanallista, mutta tästä kirkolle ristittyä. Sanovat vanhat kuulleensa, että tältä kiveltä oli noita käynyt kirkon kiroomassa.
Hän juoksi niin kepeästi kuin vuohi kiveltä toiselle syvyyksien ja halkeemien yli, hän riippui kuin kärpänen kiinni vuoren seinässä, painoi polviansa kiveä vasten, tarttui sitten käsin kiinni, riippui ilmassa, nostaen itseänsä ylös, mutta sitten heitti nopeasti toisen jalkansa ylös ja kalliokielellä hän oli.
Maakuntaimme rajasuhteet ovat vielä vallan epäselvät. Anterokin oli hypännyt alas kiveltä, omistaan innostuneena. Isäntä, kuulkaa, tiedättekö, onko täällä vielä ketään, joka taitaa vanhoja runoja laulaa? Isäntä loi häneen epäilevän syrjäkatseen, ei vastannut ja virkkoi Ristolle: Ase siinä täytyy olla, jos ollakseen. Vasta kun Antero oli uudistanut kysymyksensä, vastasi hän: En tiedä, lieneekö.