United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän seisoi kauan harmaassa hämärässä ja katsoi, kuinka perämies Lind kulki katua mustankiharainen pää ylpeästi kekassa... Hän oli arveluttavan kaunis! seistessaan siinä puhelemassa Saara Rördam'in kanssa prikeistä ja mitä kaikkea sokerinimelää lorua se olikaan, jota hän syötti hänelle!...
Hän näki kalavenheitä ja sillilaivoja kaukana harmaassa aamuilmassa ... hän tunsi niin hyvästi niiden purjeet. Siellä täällä voi hän tähystimellä eroittaa jonkun sillipuodin tai huoneen katon, joka pilkotti rannalta, suolauspaikkoja. Jaa-ah, hän tunsi paikat!... Tänne oli hän purjehtinut Juhl-venheellä valloittamaan maailmaa ja Hammernäs'iä! Antti-voudin ja kaikkien muiden merisankarien kanssa.
Silloin mies nosti päätänsä pään-alukselta hautakummulla, katseli haaveksivasti ympärilleen harmaassa aamu-ilmassa ja nousi hiljaa ja hitaasti seisaalleen. Pastori hämmästyi; hän tunsi nuo kasvot, jonka omistajan hän viimeksi oli nähnyt terveyden ja voiman kukoistuksessa.
Hän näytti minkälaisia verkonsolmuja naiset tekevät pöytäliinoja kutoessaan, mutta ne ukon mielestä olivat paljon konstikkaampia ja hitaampia. Ukko häpesi rumuuttaan ja karkeuttaan Alman rinnalla ja väistyi pyhällä kunnioituksella hänestä hiukan kauvemmaksi. Hymysuin hän sieltä sitten katseli, kuinka sukkelasti nuo hienot, valkoiset sormet liikkuivat hänen harmaassa verkossaan.
Tyyneyttä teeskennellen hän astui luokan eteen kuivana, iänikuisessa harmaassa puvussaan, suupielet tällä kertaa kalpeina, mikä ilmaisi hänen sisällistä kiihotustaan. Verkalleen hän astui ihan luokan eteen, hieroen niskalihaksillaan ahdasta alaspäistä kaulustansa kuten hänen oli tapana.
Nello juoksi kotiinsa rauhoitettuna. Hän oli tehnyt kaikki, mitä voi ja antoi loput Hertan haltuun tuolla viattomalla luottavalla lapsellisella uskalluksella, jota hän oli saanut oppia pienessä harmaassa kappelissa käydessään. Talvi oli jo hyvin kova.
Vaan vuoteen vierellä ei seiso ketään, suoja on niin oudon tyhjä ja iso, ja harmaassa aamupuhteessa hän on kuulevinaan kylmää, aaveentapaista suhinaa, ikäänkuin kuolema olisi käynyt siellä ja toistamiseen ryöstänyt hänen lapsensa... Joskus on hänen mielestään suru tyyten tauonnut.
Ovesta ilmaantui vanhahko, surullisen näköinen lakeija, harmaassa esiliinassa, poskiparta molemminpuolin sileäksi ajeltua leukaa. Lähettäkäähän hakemaan ajuria. Tuossa tuokiossa. Ja sitten täällä odottaa sana Kortshagineilta, käskekää sanoa, että kiitän ja koitan tulla. Ymmärrän.
Muuten saattoi helposti luulla tuon solakan miehen vaalean harmaassa puvussa käveliäksi, joka kokonaan näkyi vaipuneen siihen nautintoon, minkä metsän kauneus hänessä herätti, niin huoletonna ja hyvässä levossa seurasi hän tietä, jossa se, ikäänkuin leikattuna pyökkimetsän hämärään, tunkeusi eteenpäin puurunkojen välitse.
Että rouva Runebergin sielussa piilevä alakuloisuus juuri tähän aikaan tavallista enemmän ilmeni, sitä todistavat hänen kirjeensä. "Minä itse tunnen, että on ikäänkuin kävisin harmaassa raskaassa sumussa, joka verhoaa koko sisällisen olemukseni, pyrkiipä se joskus herättämään synkkiä aavistuksiakin, en ole lainkaan entiselläni." Tämän surumielisyyden syyt lienevät kyllä selvät.