United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin", sanoi Tarald, "pelkään tyttärelläni olevan jotain kirottua mielessä". "Ooho", sanoi pappi ja myhähti, "vai niin on laita? Näin kyllä, ett'ei morsian ole juuri iloinen, ja olen ennakolta kuullut puhuttavan yhtä, toista; mutta arvaan, ett'ei tuo niin vaarallista ole. Semmoisia on ennenkin tavattu ja kaikki ne ovat taipuneet alttarin eteen tultuaan.
Että pääsisitte rauhaan, niin minä nyt ilmoitan teille yhden asian, joka vielä on salaisuus. Jos lupaatte olla siitä puhumatta. Lupaan, tietysti lupaan. No, mikä se on? Menettekö naimisiin? Ei, mutta olen saanut hyvän paikan, Åbo Tidningin korrektuurin lukijaksi, Turkuun. Minkä lukijaksi? Korrektuurin? Siitä saan tuhat neljäsataa palkkaa. Niin ettei minulla tule olemaan mitään hätää. Ooho?
PIRKKO. Minä vähättelen talosta! HUSSO. Mikäs hänellä sitten on vikana? PIRKKO. Sekin on vikana, jos tietää tahdotte, ettei Anna Liisa voi häntä kärsiä. HUSSO. Ooho? Niinkö on hullusti, ettei Anna Liisa voikaan kärsiä Mikkoa? PIRKKO. Niin se on. Mikä teitä naurattaa? HUSSO. Ilman minä tässä vaan aikojani. Voi sun, taivaan tapernaakkeli! Onpa tämä sentään hauska juttu. PIRKKO. Mikä niin?
Kun sitä ei voi nähdä ollenkaan. RIIKKA. Ei kuin valkoista nyöriä! Minä varta vasten sitä katoin kerran, kun kyökki-Mari näytti minulle huoneita herrasväen poissa ollessa. Ei ollut kuin valkoista nyöriä! Oikein minä ihmettelin. ROUVA PENTTINEN. Ooho! Vai valkoista nyöriä? RIIKKA. Ja kun se oli vielä semmoista paksua pukelota. Ihan kuin tuo minun etusormeni.
Niin, näes, ihmiset ovat aina valmiit selittämään asiat pahoin päin, tiedäthän sen. Ja kun sinä yht'äkkiä rupeat noin koreilemaan, niin voivat arvella yhtä toista. Ooho! Mitä ne siitä osaisivat arvella? Maria punastui ja kumartui alas ottamaan jotain pöytäkaapista. Näkyvät ne osaavan, kun vähänkään vaan saavat syytä. Ja tässä kohden niin, täytyyhän itsesikin myöntää
Minä olen sille miehelle niin vihanen, etten tiedä, mitä hänelle tekisin. Ilman häntä olisi Rennen ja minun väli ihan selvillä ja kaikki olisi niin hyvin. LIISA. Sekö se on se laihasäärinen herra harmaissa housuissa, joka täällä on viime aikoina näkynyt käyvän tätinne luona? HELMI. Se juuri. LIISA. Ooho! Vai hän se osaa henkiä manata. Missä tuo lienee sen konstin oppinut?
»Kas niin», sanoi Olga, »hyvä on. Pää pystyyn nyt vaan ja selkä suoraksi, että näytät yhtä ylpeältä kuin neiti Munsterhjelm.» »Ei se käy, kun minä en ole niin pitkäkään.» »Ja kohtele heitä kylmästi. Elä katso niihin lainkaan.» »En, en. Voi, kun menisivät jo pois.» Ovelle koputettiin. »Päästäkää sisään», kuului Betyn ääni ulkopuolelta. »Ooho! Joko te olette täydessä asussa?»
ROUVA PENTTINEN. Vai jos hyvinkin lienee tilannut sen Perliinistä, en minä tullut sitä niin tarkkaan kysyneeksi. ROUVA AHLBOM. Leningit minä sitä vastaan aina tilaan Pariisista, valmiiksi neulottuina. ROUVA LINDEMAN. Valmiiksi neulottuina? Ooho! Kuinka ne osaavatkin? ROUVA AHLBOM. Miks'eivät osaa, kun laittaa mitan. ROUVA LINDEMAN. Vaan kumminkin! Ilman koettelematta? Kuinka ne saavat istumaan?
Samat kyselyt kuin kotona: »Mistä kaukaa ollaan? minne mennään?» samat: »ooho! vai niin! no, elähän! Kaikkiakin. Ei tässä maailmassa!» nuo huudahdukset sen johdosta, kun kuulevat, että Suomi on siellä ja siellä, niin ja niin monen päivänmatkan päässä. Ei muuten aavistustakaan, missä Suomi on, ja kummako se, kun ei muuan mies tiennyt missä Sveitsikään.
"Tuo mies sanoi nähneensä pari vuohta alhaalla metsän rinteessä". "Ooho, sitten täytyy sinun juosta katsomaan. Eikö liene ollut Mikki, se on aina niin paha karkaamaan. Joudu nyt!" "Kyllä." Alfhild meni ja ihmetteli itsekin, että hän sen teki. Leiv seisoi vanhan hongan luona. Ei häntä vielä koskaan elämässä ollut peloittanut niinkuin nyt.