United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lents jatkoi: "Rikas minä en ole, ja pääomaisuutenani on minun taiteeni, mutta minun tulee kiittää vanhempiani siitä, että ovat pitäneet kaikesta murhetta. Meillä ei puutu mitään. Meillä on leipä suruti suussa, ja on hiukkasen voitakin lisäksi". "Se on oikein sanottu, oikein ja täsmälleen, juuri niin kuin minä tahdonkin. Entäs avioliiton välipuheesta, mitäs siitä tuumit?"
Lähtisin minäkin kerran Köpäisemään kaupungissa; On mulla talia taasen, Vielä voitakin vähäisen, Vaikk' on huono heinävuosi, Mure muustakin ruuasta." Miehet yksiäänisesti Siihen vastaten sanovat: "Meillä on miehillä samoilla Matka pitkä mielessämme; Lähteä sitä pitäisi Alamaahan marssimahan, Kohen Oulua kokehen."
Kontit laskettiin maahan ja eväät otettiin esille. Mutta ei siinä herkkuja nautittu. Kalaa oli kaikilla, useimmilla voitakin, mutta harvalla oli selvää leipää. Kesällä, ennen uutisen joutumista, olikin tavallisesti näillä Karjalan sydänmaan asukkailla petäjäinen syötävänä, eikä heidän kuultavan valkoiset hampaansa näyttäneetkään empivän siihen tarttuessaan.
Monta kertaa ennen nukkumistaan huokasi Topias: "Voi taivaan hyvä Jumala ja perhoispariskunta!" Aamulla varustettiin sihteeri matkaan. Rahaa antoi Topias niin paljo yli käsirahojen, että sai ostella voitakin yhdellä tiellä ja rahojen lisäksi hyviä neuvoja pään täydeltä.
Lupasi leipää, piimää ja vielä voitakin, ja viimeisen lupauksensa perästä sanoi, että antakaa, täti, voikakkua. Nyt taas, sanoi Reeta. Oletkos muistanut lukea? Osaan minä jo pukista ja pässistä pikku kukkoon asti, selitti Viija. Jopa tuota onkin, vaan saisitte sitä kiinnittää, nauroi Reeta ja lähti kakkua antamaan. Talosilla olo se kumminkin vei paljon aikaa.
Nähdessään äitinsä taittavan hänelle suuren palasen leipää, naurahteli Heikki, ja kun äiti levitti vielä voitakin leivän päälle, silloin hän oikein ääneensä nauroi. Mutta saatuaan voileivän toiseen käteensä ja piimätuopin toiseen, ei hän enää nauramaan joutunut. Näin hyvin päättyi satu pikku Heikistä.
Lähtisin minäkin kerran Käpäisehen kaupungissa; On mulla talia taasen, Vielä voitakin vähäisen, Vaikk' on huono heinävuosi, Mure muustakin ruuasta.»
No mennään ruoka-aittaan! riehahti silloin Saku ja pojat lähtivät. Ulos tultuansa kysyi Juntus oitis: Oletko sinä lukkarin Saku? Olen... Kuka sinulle sanoi? Vallesmannin Vesa... Se sanoi, jotta tule yhteen joukkoon. Lukija voi arvata Sakun riemun, kun hän pääsi asiasta perille. Ruoka-aitasta he ottivat ensin tuoretta leipää ja kalaa, mutta sitten kysyi Saku: Otetaanko voitakin?
Viija ... nouse ylös ... kuule, nouse ottamaan vähän kakkua. Herätettävä raotti silmiään ja sormet yhtyivät kiprittämään nukkuessa pöyristynyttä tukkaa aina pöyryisemmäksi. Lähde ottamaan vähän kakkua, jatkoi täti. Pitkä on yö, ennättää tulla kovin nälkä. En minä nyt syö. Syöhän vähänkään. Minä laitoin hyvin hyvää ryyppäämistä ja ihan tänä päivänä kirnuttua voitakin.
Ja pamahtihan vihdoinkin; Matti sanoi tulleensa siihen päätökseen, että "kauppa se auttaa eikä kalavesi". Olisihan sonnimullikkakin vietävä H:linnaan, ja sopisihan silloin olla vähän muutakin rattailla, niinkuin voita, joku lampaankeri j.n.e. Ja olihan jo voitakin ostettuna parikymmentä leiviskää, kolme lampaan keriä ja muutama pari pulskia metsoja.