United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Söi aika tavalla, vaikka verkalleen; mihinkäpä häntä nyt hyvin kiirekään söi varsinkin voita paljon ja ryyppäsi tuopista piimää, johon oli puoleksi enemmän kuin puoleksi pannut maitoa sekaan... Lähti sitten syötyään navetassa käymään. Katsottavahan se oli lehmäkin, oliko syömistä ... siinä se ynisikin parressaan Mattia vastaan, ja häkki oli tyhjä.
Et kai sinä voi vaatia, että hän ottaisi sinut avosylinkään vastaan. Niinkuin sinä, mamma... Ruustinna ei ollut kuulevinaankaan. Pappa on vanha yliopiston opettaja, ja sinun pitäisi ymmärtää, että se sentähden koskee häneen kahta kipeämmin, että hänen poikansa... Ai-jai, näitä mammaa mainioita piirakoita ja tätä ihanata Savon piimää! Kaarina, tuo lisää! Eikö saa luvan olla vielä, herra Hagman?
Kohtapa nähtiinkin nyt satoja suita liikkumassa, kun emäntä, Hetvi, Ulla ja Pirkko kilpaa kantoivat syömistä, leipää, kalaa, voita, piimää. Sellaista yötä kuin viime yö oli, ei tänä talvena kuitenkaan toista tullut, vaikka jokaisen yön aikana savottalaisia sadoittain majaili Kentässä ja siellä yön aikana oltiin kuin myllyssä.
Sitten Aapeli syö ahvenia ja perunoita, suuria ja tuoreita ahvenia ison määrän, ja kuusi kananmunaa, sekä hilloa puoli lautasellista, ja hörppii kannun hapanta piimää päälle. Sitten hän kuhnailee tyytyväisenä, täysin vatsoin.
Olemme matkalla Vänninmäkeen, Repolaan, jossa meidän lehmät ovat kesälaitumella. Se on siellä jossain sydänmaan kylässä, jonne on hyvin mäkinen maantie ja suuria soita mäkien välissä. Niiden väet ovat meidän parhaita ystäviä. Ne tuovat meille kirkossa käydessään keltaista paksua piimää ja marjoja ja ohralettuja. Niillä on myös hyvin keltaista paksua voita. Alkumatka on vielä tuttua.
Me menemme nyt luita viemään, niin minä toisin tullessani, tuumaili Jaakko äidilleen kun tämä oli lopettanut äskeisen juttelunsa poikansa kanssa. Ostoksia! Niinhän lapsi kulta kysyt, kuin olisit ison talon isäntä, lausui äitinsä nauraen. Enpä minä tiedä muita ostoksia kuin leipää jonkun viisinaulasen. Entäpä piimää? Niin, jos olisi sinulla rahaa!
Nyt hän leipoo, hyörii ja pyörii; nyt on hän pöydän ääressä, nyt keikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä leipä kämmenillä, ja nyt hän pyrynä kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa tulta ja savua. Nyt hän, leipäin noustessa, viimein itsekin, lapsi rinnoilla, einehtii, syö kimpaleen leipää, paistetun silakan ja ryyppää haarikosta piimää päälle.
Seuraavana aamuna joka oli sunnuntai oli taivas pilvessä ja ilma kostea, vaikkei satanut. Meillä oli murakoita potaattihaudikkaita aamiaiseksi, kotoa tuotua nuorta piimää ja tuoretta pannurieskaa. Olin yhä vielä juhlallisella tuulella ja söin synkästi ja koneellisesti. Mutta veljeni olivat aamuvirkeitä ja rupesivat tekemään kiusaa.
Haarikasta ryypättiin piimää aina väliin. Suola se on, joka miehen sitoo, virkkoi Mikko. Se on totta se, että suola se miehen sitoo, myönsi Janne. Suolan turvin siellä tuolla tukkijoella pitää henkeä pitää. Silakka olkoon vaikka kuinka viheliäisen ja jo eläimen läpi kulkeneen näköinen, niin sitä pitää vaan niellä. Siellä kai rahaa kertyy, kun ruuassa niin vähän kuluu? kysyi Auno.
Sepä rupesikin paikalla syömään, tokasi kuin lintu aina sitä piimää suuhunsa ja nosti sitten päänsä pystyyn. Aina tokasi ja aina nosti päänsä pystyyn ja sitä tekosta teki kauvan aikaa. Se oli minusta mieleen. Olisin antanut kaikki ruokani sille niin ihmeen kauniille elukalle.