United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pertunpäivän huomenis, jolloin oli kouluun mentävä, oli hän taas meillä. Ja kylläpä tarvittiinkin hänen apuansa, sillä äitini käytännöllis-taloudelliset epäilykset olivat vähällä tehdä kouluunmenosta palttua. Kyllä siitä vielä musta sika Kustaan eväät syö, sanoi hän. Muista Leena, sanoi vakavasti Matti, että autuaalla on ilo lapsistaan. Pannaan nyt poika sinne edes koetteeksi, sanoi isäni.
Viimein kun aurinko tyynenä ja hämäränä syysiltana alkoi kallistua maille, kiiruhti Lauri kotiinsa, pani vankkuriin emännän valmistamat eväät ja mitä muuta tuohon tavalliseen kestaukseen kuului sekä emännän huivin, että näyttäisi niinkuin se olisi häneltä siihen jäänyt.
Siinä oli ihmeen soma pienoinen saari. Anteron teki mieli maihin, ja kun hän samalla muisti, ettei vielä ollut avannut eväsnyyttyä, joka hänelle oli pappilasta reppuun pistetty, ehdotti hän, että laskettaisiin rantaan. Kenen lienevätkään olleet eväät, ruustinnan, Kaarinan vaiko Naimin laittamat?
Iivanan liikkumisalalla ei ollut ainoatakaan esinettä, millä hän olisi voinut kahleitaan särkeä. Olin perin väsynyt ja perin nälkäinen. Vaikka minulla oli ollut eväät mukanani, en ollut päivällä syönyt, tahdoin vain niin pian kuin mahdollista ehtiä saarelleni takaisin.
Solmia oli itse tahtonut laittaa Sakille eväät pussiin ja oli koonnut siihen, mitä vain parasta löysi äidin varastoista. Sitten hän sanoi Sakille: Sinun pitää syömän kaikki, mitä siinä on, ei, pari torttua sinun täytyy antaa Jojulle, minä kyllä muistan hänen vielä, ja miten hyvä hän oli juoksemaan. Ja tiedätkö vuoden päästä tulen minäkin kouluun ja silloin pääsen myöskin tädin luo asumaan.
"No, aja nyt niin kauvan, kun kestää; mutta muista myös, että sitten, kun hullun eväät on ensin syöty, annat kukkaros minulle vuorostas". "No, mitenkäs! 'Vuoroin vieraisilla käydään'. Nyt puhun sinulle Tulikuonosta". "Tulikuono ja Liinaharja Liinaharja on myöskin noita. Niin, Tulikuono ja Liinaharja olivat töllin-poikia Kuusamosta. He kuljeksivat työn ha'ussa Kalajoella.
Eväät alkoivat ehtyä ja ruumista rupesi kangistamaan. Ei mistään hän pystynyt löytämään niin pitkiä metsiä, joita ei maamittari ja tuomari jo olisi ehtinyt kruunulle ja talollisille jakaa. Miksei Jumala katumuksen ja parannuksen tehneelle näyttänyt missä sellaista maata oli?
Laittoi äiti taas eväät, lähden hänelle mieliksi, lienee ollut jotkut aavistukset itsellänikin. "Varaja kiviä koskissa ja sano terveisiä Johannalle tässä on vähän viemisiä sen lapsille." Kaikki hän muistaa, sydän omasta tyhjä, täyttää sen toisilla, Lähdenkö? mutta onhan kuitenkin mentävä myllyyn.
Talonpoikasia nämä on tässä eväät, vaan syöpihän se nälkänen jäniksenkin pään. Kyllä tässä nälän silmä sokiaa.» Syödessä puhuttiin asiaa minkä mitään. Kyseli setä meidän puuhistamme ja minä taas hänen toimistaan ja viljelyksistään.
Aina missä työtä vaan saa. Tähän aikaan en missään. No mikäs mies te olette? Kivityössähää mie oli, mu' satuin syömään toisen miehen eväät, niin ajettiin pois. Hmhm! VI:s KOHTAUS. Edelliset, Kaski. Tulee kurjissa vaatteissa, humalassa. Onko teillä juotavaa? On kahvia. Antakaa kymmenen pennin edestä. Menee oikeanpuolisen pöydän luo, panee rahan pöydälle. Tuoss' on viimeinen. Itsekseen.