United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onhan hauska tuommoinen pieni kuvaus kuin seuraava lause 'Oulua soutamassa'-kirjasta: 'Ovi aukeni ja pirttiin täpösteli etukynnessä Musti, sen jälessä vääntäysi Erkki, ja viimeisenä tulla vikelti iloinen ja pieni tytön tynkä. Mutta tehokkaampaa palvelusta rikkaat kielikuvat ja vertaukset tekevät vaaralais-teoksissa, joissa intensiiviset aiheet vaativat intensiivisempiä ilmaisukeinojakin.
s. 9/4 1862. Lapsuuteni muistoja , Oulua soutamassa , Vaaralla , Elsa , Lapsia , Tukkijoella , Kauppaneuvoksen härkä , Pieni elämäntarina . Jokaisessa ajassa on toisia, jotka seisovat sen eturintamassa, toisia, jotka taempaa seuraavat ajan aatteiden temmellystä, pysytellen niiden ulko- taikka yläpuolella.
Tie kulki sitten korkeain lumi-kinoisten välitse, jotka estivät hevosten hurjailemista, niin että rupesivat kulkemaan vakavammin. Mutta toisin kohdin taas, retkailivat niin, että reki 4 penikulman matkalla kaatui 15 kertaa. Vihdoin tulivat kuitenkin jäälle ihan lähelle Oulua, joka jo selvästi näkyi edessänsä.
Silmät täynnä kyyneleitä seurasi hän isänsä liikunnoita, mutta kuin tämä myöskin kyynel-silmin, lausuen: "Jumalan kanssa", likisti hellämielisen pojan väkeviin käsiinsä, niin pojan silmistä virtana valui kuumia kyyneliä. Mutta ei ainoatakaan sanaa, vaan kuuluvan käden lyönnin antoi hän ukon isällisten varoitusten vastaukseksi ja kiiruhti äänin itkien jalkasin Oulua kohden.
Hänen waimonsa ei kuitenkaan seurannut häntä Ruotsiin; hän jäi lasten kanssa niitä oli wiisi poikaa ja yksi tytär asumaan Knuuttilan tilalle likellä Oulua, missä kaupungissa kapteeni wiime aikoina oli tulliwirkaansa toimittanut. Rouwa Myhrberg oli monin puolin erittäin etewä nainen. Hänellä oli jalo sydän, luja mielenlaatu ja luonnoltaan tawattomat hengen lahjat.
Tästä tietämättä ajoi hovineuvos siksi, että vihdoin käänsi päänsä kysyen "mitenkä kyyti kelpasi eukolle". Mutta nyt huomasi eukon olevan poissa. Paikalla käänsi hän hevoset ja pian löysi hän onnettoman vaimonsa kahlaavan lumessa pyrkien Oulua kohden. Nyt pyysi hän häntä rekeen, luvaten ajaa mieltänsä mukaan, mutta istui itse hänen viereensä estääksensä uutta karkaamista.
Tunnettu näytelmä Tukkijoella, Suomen Kansallisteatterin suurin yleisö-menestys, vaikka ei suinkaan taiteellinen saavutus, perustuu oikeastaan vielä vanhemmille kokemuksille: tekijän tuoreelle maalais-elämän tuntemukselle, jota hän jo kuvauksellaan Oulua soutamassa oli osoittanut.
'Lapsuuden muistoissa' voimmekin Pakkalan sanoa olevan omalla alallaan: Vaaran varsinkin sen lasten elämää kuvaamassa. Se liittyy tyyppeineen siihen teossarjaan, joka muodostaa hänen keskeisimmän tuotantonsa. Seuraava kirja, 'Oulua soutamassa', oli pieni poikkeus toiseen, myöskin nähtävästi sangen tuttuun ympäristöön. Vasta senjälkeen hän täydellä tietoisuudella vakiutuu rakkaimpaan aihepiiriinsä.
Lähtisin minäkin kerran Köpäisemään kaupungissa; On mulla talia taasen, Vielä voitakin vähäisen, Vaikk' on huono heinävuosi, Mure muustakin ruuasta." Miehet yksiäänisesti Siihen vastaten sanovat: "Meillä on miehillä samoilla Matka pitkä mielessämme; Lähteä sitä pitäisi Alamaahan marssimahan, Kohen Oulua kokehen."
Eikä hän mihinkään aiheeseen ole ryhtynyt ilman runsaita edellytyksiä. Siitä huolimatta hänen vaaralais-kuvauksensa jäävät kuin jäävätkin edustamaan hänen taiteellista kykyään sen luotettavimpina ja yksilöllisimpinä saavutuksina. Luotettavaa epiikkaa kyllä *Oulua soutamassakin* on. Mutta Pakkalan yksilöitä luova psykologia siitä on vähissä.