United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saku alkoi silloin touhuta ja neuvoi: Osaa sitä... Vesa vain kiroaa, kun kuka tulee asialle, ja silloin se on jo pappa ... ja sitte sinä alat sanoa, jotta: pappa hoi! Entäs sitte? tiedusti jo Helmi yhtenä hymynä. Nyt selitti Vesa itse: Ei siinä sitte muuta olekaan... Sinä vain suutut niin kuin mamma ja sitte minä alan taputella ja sanoa, jotta: Lempi-kulta ... ja tehdä niin kuin pappa tekee...
Tieto vallesmannin ainoan lapsen häviämisestä oli koskenut talon väkeen. Lukkarin lihava rouva oli juuri itkenyt, kun Juntus ja Esa pistäytyi tupaan, pysähtyen nöyrinä ovenpieleen. Esalla oli kannunsa kädessä ja hattuansa hän piteli suunsa edessä. Ensimmäisenä huomasi heidät Saku, riensi luo ja tervehti Esaa: Mitä sinulla siinä kannussa on?
Olen ... ja rihmapyssyllä ja kaikella... Ja selkähevosellakin olen ajanut... Ja ihan kaikkea olen tehnyt, kehui Saku. Etpäs, kadehti jo Esa. Olenpas. Etpäs... Olenpas...! Tahi sanoppas mitä en ole tehnyt! Oletkos sinä sylkäissyt vallesmannin pyssyn piipun reikään? tokasi taas hölmö Juntus ja nyt täytyi Sakun vastata: En. Vesapa on sylkäissyt! tarttui siihen Otto.
Tämä älähti ja alkoi liikata. Sattuiko sinuun? tiedusti Vikki. Saku ei vastannut, vaan lynttyytti syrjään. Peli taukosi. Vastapelaajien joukko lähestyi katsomaan. Silloin ilmotti Juntus: Tuo poikahan se viskasi. Elä valehtele! väitti poika, mutta Vikki vahvisti: Viskasitpas! Se on vale! Mutta silloin tarrasi Saku poikaan kiinni ja alkoi tappelu. Yksi pojista varotti Sakua uhkaavasti: Elä lyö!
Saku jatkoi nyt: Ja kuule sinä syntinen kutale ja sinä koko maailman hutale: tee sinä parannus kohta niin ruustinna saa lohta... Ja pappilan apupapin papupata pankolla papattaen porisee ja kiehuu ja kuohuu... Amen! Honota nyt Juntus...! Honota: Hon-kon-kon-kon-kon! Ei vielä ... ensin rukous! oikasi joku.
Lukijan luvalla hyppäämme siis alkupuolen ohi ja siirrymme suorastaan siihen paikkaan, jossa mamman osaa näyttelevän Helmin olisi pitänyt ruveta riitelemään Vesan kanssa. Vesa jo kehotti: No nyt jo riitele! Enpä minä osaa! hymyili tyttö. Saku koki neuvoa: Riitele vaikka niin kuin äiti isälle: koputa näin sormellasi vaikka tätä penkkiä ja sano: Tenho hoi...! Tenho!
No, mätetäänpäs! riemastui silloin koko joukko ja kiireellä ryhtyivät he syytämään lukkarin heiniä alas navetan likaiseen permantoon. Nyt hypätään! kerskasi Saku, kun läjä oli valmis, ja suhahti alas. Nyt, huudahtelivat toiset toinen toisensa jälkeen, tupsahdellen samalla alas pehmeään heinäläjään. Alkoi iloinen hyppääminen kilpaa.
Ikään kuin kulkua jouduttaaksensa ehdotti Esa: Pojat! Ollaan hevosilla! Ollaan! Tehtiin pajunkuoresta ohjakset; otettiin patukat. Yhdet olivat hevosina, toiset ajajina. Saku ajoi parilla. Hevoset hirnahtelivat. Hurjaa vauhtia saavuttiin niin ensimmäiseen, Pajarin taloon. Mutta sanotussa Pajarin talossa olet sinä lukija itsekin rahtimatkoillasi usein ollut yötä.
Pitkän matkan painoivat he toki vielä täyttä juoksua tietä pitkin uskaltamatta taaksensa katsahtaa. Mutta tultuansa vakuutetuksi, että takaa-ajaja oli jäänyt jälelle, poikkesivat he tiepuoleen. Siinä istuivat he nyt kauan sanattomina. Kukin katseli omia pohkeitansa. Vihdoin kysyi Vesa: Sattuiko sinuun, Saku? Sattui tuohon... Entäs mihinkäs kohtaan sinuun sattui?
Se ei kumminkaan onnistunut toisille, ja Saku oli nyt joukon sankari. Hän kehasi uskaltavansa tehdä vaikka mitä. Silloin väitti Otto: Eipäs vaikka mitä! Tuosta luukustakaan et uskaltaisi hypätä alas, väitti Vesakin jo nyt, mutta silloin Saku yltyi ja sanoi: Jos tuosta mätettäisi ensin sinne alle oikein iso läjä heiniä, niin uskaltaisin, vaikka henki menisi!