United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei missään tomuhitustakaan, ei missään likaa tahi muuta epäsiisteyttä. Itse huoneen petäjäinen lattia loisti puhtaana ja valkoisena. Ennenkuin Georg vielä oli huomionsa loppuun selvittänyt, astui vanha Kristiina huoneeseen ja olisi taas mielellään torunut, kun hän näki ja lampun sytytetyksi.
Maitopisara on välttämätön Metsämaassa; petäjäinen on sittenkin karvasta«. «Oikein, Eeva; mutta luuletko meidän petäjäleivällä tulevaan syksyyn jaksavan, ja jos meissä henki pysyisikin, luuletko petäjässä tallentuvan voimia?« «Jumala tiennee, mitä nyt on tehtävä?« huokasi vaimo . «En juuri paljon huolisi itseni tähden syötävästä«, lausui Jaakko; «mutta millä aijot kylvää pellon?
Mutta miehellensä virkkoi vaimo: Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi, syrjähän nyt petäjäinen silkko, rukihisen nyt ma leivän leivon. Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaimo, vaimo, sit' ei kuri kaada, veljeään ken hädässä ei hylkää; pane leipään puoleks petäjäistä, veihän naapurimme touon halla. Mökin poika.
Siitä oli kuitenkin hyvä, että Jaakolla ja Marilla oli säästössä menneen vuotisia rukiita niin paljon, että saivat siemenen taas uuteen peltoonsa ja vieläpä heille jäikin puoli tynnyriä. Ei ollut nyt muuta neuvoa, täytyi ruveta syömään pettua ja olkia. Oudolta ja pahalta tuntui muutos, mutta muuta neuvoa ei ollut. Valjuksi veti mehuton olki, kehnoksi teki petäjäinen ruoka, mutta muu ei auttanut.
Siellä täällä oli pykälä vaaran harjanteissa, oli joku asuttu pälvi, viherti joku pelto tai rusotti kaskia rinteillä. Vesistöjen varsilla viherteli lehtoja ja niittyjä kuin reunustimia metsäisissä vaipoissa, joita vedet erottivat toisistaan. Muutamalta ilmansuunnalta vaarain välitse aukeni suunnaton, silmänkantamaton suo, jossa petäjäinen kasvullisuus harveni harvenemistaan keskustaa kohti.
Kontit laskettiin maahan ja eväät otettiin esille. Mutta ei siinä herkkuja nautittu. Kalaa oli kaikilla, useimmilla voitakin, mutta harvalla oli selvää leipää. Kesällä, ennen uutisen joutumista, olikin tavallisesti näillä Karjalan sydänmaan asukkailla petäjäinen syötävänä, eikä heidän kuultavan valkoiset hampaansa näyttäneetkään empivän siihen tarttuessaan.
Samana vuotena avasi Vihtori Petäjäinen kaupan joen toisella puolen, myytyään ensin talonsa sahayhtiölle. Hän oli pidättänyt talostaan sopivan asuntopalstan, jolle rakensi uudenaikaisen, taittokattoisen talon ja avasi siinä kaupan. Joitakin pienempiä myymälöitä avattiin ja suljettiin joka vuosi, niin että oli usein vaikea enää tietääkään kuinka moni kerrallaan harjoitti liikettä Kirkonkylässä.
"Voimat murti petäjäinen, karttui Yhä kurjuus, tauti viimein tarttui... Isän, äidin, veikan, siskon vei se Armotonna mullan poveen, ei se Sääliskellyt. Yksin jäin mä, mutta Kärsimähän mieron surkeutta. "Siitä kolmekymment' on jo vuotta. Nyt nään vasta ettei työtä suotta Tehty ole: kuiva nurmi-niitty Suo on nyt ja viljapellot liittyy Hallatoinna siihen. Kiitos Herran!
Petäjäinen peikoleipä lapsen laihana pitävi, kaitana miniän kasvon, pojan kasvon joukeana. Peikoleipä = kehno leipä. Niin toki nähdäänkin erittäinkin näillä pohjaisilla mailla. Talonpoikainen rahvas katsoo usein lihavuuttakin kaunistavaksi, aina muistamatta toista sananlaskuansa: sika lihavasta kaunis on.
Paavo lankes polvilleen ja lausui: Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra! Polvillensa vaimo lankes, lausuin: Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra! Mutta miehellensä virkkoi vaimo: Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi, Syrjähän nyt petäjäinen silkko, Rukihisen nyt ma leivän leivon! Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaimo, vaimo, sit' ei kuri kaada, Joka toista hädässä ei hylkää.