United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
On kulunut pitkä aika sydän-yöstä, kallis emäntä; minusta tuntuu kuin aamun nouseva henkäys hajahtaisi; vaan nyt on vielä yö, ja kasvava kuu kumottaa ikäänkuin sirppi taivaan vainioilta keskeltä tähtilaihoa." "Beruna, hyvä tyttö, ojenna minulle käsivarttasi. Minä nousen." Neitsyet likenivät, ja emäntäänsä hiljaan nostaen saattivat hänet ikkunan luo.
Ei ees, ei taakse, yllä uhkaa yö ja eessä tasavallan joukot taajat! Soi kalske kaukainen ja tähtivyö taivasta niinkuin kalman sirppi kaartaa, nyt koston, vainon vaikein hetki lyö, maat oudot, kansat etäiset ja laajat on vallassamme kohta, loppuun työ nyt tehdään, vihan vimmalieskat saartaa sua Rooma, voimat kammottavat käyvät vastaasi, maahan sorru nyt tai voita!
Ne minä annoin, ja minulle tuotiin leipää, silakkaa ja lampaanluu, joka oli vihriäiseksi suolattu. Vanha ukko tuli täll'aikaa sisään ja istui pöydän päähän. Isäntä meni ulos ja palasi sirppi kädessä, millä hän aikoi naulita minua seinään.
Lygia vastasi hiljaa: "Rakastan sinua, Marcus." Sitten he molemmat vaikenivat, sillä heidän sydämensä olivat tulvillaan, eivätkä he saattaneet sanoin lausua tunteitaan. Sypressien oksilla sammuivat jo viimeiset sinipunertavat ruskot ja kuun sirppi alkoi valaa hopeitaan puutarhaan.
Johannes sai pahoilla mielin palata äitinsä luo, joka toivoi Johanneksen tuovan tiesi mitä. Siemen kylvetään. Tuli tuo odotettu aika, jona pelto tarjousi leikattavaksi. Kesä oli kulunut, ja kauniimpia oli se ollut. Metsämaan töllissä riippui seinällä kirveen vieressä uusi sirppi, ja Jaakko silmäili sitä ilolla. Huomispäivänä leikataan jyvärikas, vaikka vähäinen pelto.
Kesällä niitä nähdään harava käsissä heinäniityllä ja sirppi käsissä leikkuupellolla, mutta niitten työn teko on kuin heikkoa kajastusta siitä työnteosta, joka lähtee lapsuudesta asti työtä tehneen käsistä. Kuului salista kiireitä askeleita, ovi aukesi, siitä ilmestyi Reeta-Kustaavan iloiset kasvot ja hän sanoi: »Onpa täällä äiti vartioimaan uunia.»
Tili siitä tehdään, täällä taikka tuolla. KUNINGAS JUHANA. Miks minuun katsotte noin tuimasti? Mun hallussani sallimanko sirppi? Mun käskyssäni elon valtimotko! SALISBURY. Ilmeistä pelijuonta! Häpeää, Ett' isoiset niin julki sitä käyttää! Onneksi olkoon vain, ja hyvästi! PEMBROKE. Salisbury, varro minä lähden mukaan: Perintö lapsiparan etsikäämme, Väkisen haudan pieni valtakunta.
Ootko ääntä ihmetorven Koettanut? siihen kas Veden kala, karhu korven, Ilman lintu, hyttynen, Kaikki ääntää vastaten. Koetapa torveas! Senhän teen mä mieluisasti, Vaikka turhaan luultavasti. *Cyprinus*. Kuka piipitteli lässä? Katso puukko, sirppi tässä Riippuu tammen oksassa, Sirppi veren tahrassa. Tääll' on lintu sininen Haavoitettu, verinen. *Deoletus*.
Vastaan tuli vanhanläntä mies, joka sirppi olalla meni pellolle, ja Amrein matkatoveri kysyi häneltä, kummallisesti iskien silmää: "Tiedätkö, liekkö tuo ahnas rusthollari kotona?" "Luulen, mutt'en tiedä", vastasi mies sirppi olalla ja meni tietään.
He olivat kaikki valmiit köyristämään selkäänsä ja alkamaan leikkuun. Mutta ennenkuin isäntä antoi käskyn työn alkamiseen, katsahti hän väkijoukkoon ja havaitsi siinä Puolamäen torpparin, sirppi kädessä. "Kas niin, herran terveisiä, Puolamäki," lausui hän ja riensi lyömään Puolamäelle kättä. Molemmat olivat kookkaat miehet, torppari yhtä arvokas muodoltaan kuin isäntäkin.