United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuli kevät, nietos suli mailta, Myötään vieden puolet orahista; Tuli kesä, rae kulki mailla, Kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; Tuli syksy, kaikki ryösti halla. Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui: Paavo parka, kovan onnen lapsi, Sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs; Miero raskas, raskahampi nälkä! Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
Mutta miehellensä virkkoi vaimo: Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi, syrjähän nyt petäjäinen silkko, rukihisen nyt ma leivän leivon. Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaimo, vaimo, sit' ei kuri kaada, veljeään ken hädässä ei hylkää; pane leipään puoleks petäjäistä, veihän naapurimme touon halla. Mökin poika.
Tuli kevät, nietos suli mailta, Mut ei orahia vesi vienyt; Tuli kesä, rae kulki mailla, Kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; Tuli syksy, kaikki ryösti halla, Rintojaan löi Paavon vaimo, lausuin: Paavo parka, kovan onnen lapsi, Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; Kova kuolo on, mut toivo turha! Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra.
Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Herra koettelee vain, meit' ei hylkää. Pane toinen verta petäjäistä, ojat kahta suuremmat ma kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon. Pantiin toinen verta petäjäistä, kahta suuremmat loi ojat Paavo, karjan myi ja siement' osti, kylvi.
Paavo lankes polvilleen ja lausui: Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra! Polvillensa vaimo lankes, lausuin: Vaikka koettaa, eipä hylkää Herra! Mutta miehellensä virkkoi vaimo: Paavo, Paavo, riemull' ota sirppi, Syrjähän nyt petäjäinen silkko, Rukihisen nyt ma leivän leivon! Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaimo, vaimo, sit' ei kuri kaada, Joka toista hädässä ei hylkää.
Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui: Paavo parka, kovan onnen lapsi! Sauvaan turvaa, Herra meidät hylkäs; miero raskas, raskahampi nälkä. Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Herra koettelee vain, meit' ei hylkää; pane leipään puoleks petäjäistä, kaksin verroin minä ojaa kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon.
Seppelpäin kun puiden alla nuoret kokoontuvat illoin, tarttuin jalon lyyran kieleen, mitään heill' ei tule mieleen. Nauraa taitaa vain he silloin. Tyytyväisnä suunsa matkii, kuinka toraan kieltä käyttää, kuinka sianporsas latkii. Sen he tietää, miltä näyttää: miltä kaivo vinttoinensa, kehruuäijät rukkinensa kesken maalaisarjen lauhan; nainen hän on kukan lainen, kukka hän on niinkuin nainen.