United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Torpan-poika Niko Jumppanen joka kaivoi ojaa aidan toisella puolella, näki heidät ja lähestyessään kuulikin lopun puhelusta. Jooseppi pyysi Hovilaiselta rahaa lainaksi, vaan ei saanut mitään. Tunnettu on, että Jooseppi menetti viinaan kaikki rahat mitkä sai, ja arvattava on siis että viina-varansa oli lopussa, josta hänen koston-himoonsa yhtyi vielä viinan-himo noina päivinä.
Pantiin leipään puoleks petäjäistä, kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo, lampaat myi ja siement' osti, kylvi. Tuli kevät, nietos suli mailta, mut ei orahia vesi vienyt: tuli kesä, raekuuro kulki, kaatoi maahan puolet tähkäpäistä, tuli syksy, kaikki ryösti halla. Rintahansa lyöden vaimo lausui: Paavo parka, kovan onnen lapsi, kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; kova kuolo on, mut toivo turha.
Tässä näette niittyjä ja jotenkin tasaista maata, joka ei kuitenkaan ole parempi kuin tuo toinen osa, sillä sateisena vuodenaikana se on vetelää kuin suo, ja poudalla se kuivaa lyijynkovaksi, niin että kun tahtoo siihen ojaa kaivaa, on kirvestä käytettävä. Kun jako oli suoritettu, annoin molempain naisten heittää arpaa osistaan. Ylempi puoli tuli rouva de La Tourille ja alempi Margareetalle.
Kauppamies, joka ei oikein ymmärtänyt, mitä Gellert tarkoitti näillä sanoillansa, ja jolla sitä paitsi oli ajatuksensa äsken luetuissa rahoissa, vastasi puoleksi hajamielisesti. "Ojaa, jahah, niinkuin sanotte!" Gellert jatkoi puhettaan ja lausui lämpimyydellä siitä riemusta, jonka hyväntekeväisyys ja ihmisrakkaus tuottaa.
Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui: Paavo parka, kovan onnen lapsi! Sauvaan turvaa, Herra meidät hylkäs; miero raskas, raskahampi nälkä. Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Herra koettelee vain, meit' ei hylkää; pane leipään puoleks petäjäistä, kaksin verroin minä ojaa kaivan, mutta Jumalalta kasvun toivon.
"Roistot, varkaat, ryövärit!" karjasi Jaakko ja antoi samassa kumossa olevan miehen päällä riehuvalle miehelle semmoisen läimäyksen, että hän lensi tollonkoppina toiselle puolen maantien ojaa. Samassa hän koetti kumossa olevaa miestä ja tunsi että hänen suunsa oli sidottu huivilla. Jaakko repäsi heti huivin pois suun edestä ja auttoi häntä pystyyn.
Sen ikäisille pojille oli kunniaksi jo se, että pääsivät frekatin märssykoriin saakka, mutta Mylly-Pekka kiipesi ylimmälle raalle ja siinä makasi selällään. Sitä sillankäsipuuta ei ollut, jota hän ei olisi uskaltanut kävellä, ei niin leveää ojaa, jonka yli ei hypännyt, ei aitaa, josta ei yli päässyt.
Ja niin toimitettiin, että kaikki kylän tiet ja kadut, joita ennen sadetaikoina täytyi kulkea aina polviin asti liassa, tulivat laitetuiksi ja paratuiksi; että pitkin kylän läpitse juoksevaa ojaa, joka usein nousi yli äärtensä ja teki suuria rapakkoita, tuli kivimuuri; että kaikki polut ja kulkutiet tulivat kivistä ja kuopista perkatuiksi, ett'ei ollut yhteisissä metsissä enään sitä paikkaa, jossa ei nähty nuoria istutettuita puita iloisesti ylöskasvavan.
Se oli vihastumisen puna tuon hävittömän vastauksen tähden, mutta hän näkyi olevan luontonsa herra, sillä pian katosi tuo vihastumisen puna hänen kasvoistansa ja hän sanoi tyynesti: "Onhan oja yhtä hyvin teidän kuin meidänkin, sillä peltomme on aivan rajatusten". "Oli mitä oli, mutta minä en kaiva sitä ojaa kyynärääkään", sanoi toinen itsepintaisesti.
Ei, mummoseni, minä todellakin olen nähnyt niin monta kenraalia, jotka olisivat paremmin sopineet ojaa kaivamaan ja niin monta pappia, joista Herramme aikoi torpparia, eikä rahtuakaan muuta, niin ett'ei se suinkaan ole synti enkö ole nähnyt sotamiehiä, jotka olisivat kelvanneet kenraaleiksi ja monta torpparia, joiden olisi pitänyt olla pappia; minä tiedän sen olevan totta; mutta kas meidän Herramme ei ole siihen syyllinen, sillä ihmiset ovat aina Häntä viisaammat."