United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sirkka uunin korvassa tyytyväisnä soipi Toukokuulla. Maa oli paljastunut lumesta, ja jäät tekivät lähtöänsä. Siellä täällä näkyi jo vihanta ruoho nousevan maasta, ja puiden lehdet olivat "hiirenkorvalla". Sattui olemaan oikein ihana Toukokuun päivä. Iloinen lapsilauma vaelsi maantietä pitkin.
Tunnen itseni ystävällisemmäksi ja enemmän mielistyneeksi ihmisiin, kun näen heidät kauniimmissa vaatteissaan ja itseensä tyytyväisnä.
Ken uskois erheen maailmassa siellä, kehässä tässä että Troijan Rifeus on viides kaune valosarjan pyhän. Nyt Luojan armosta hän paljon tietää mik' outoa on maailmalle, vaikka näkönsä kannakaan ei saakka pohjaan.» Kuin kiuru alla avaruuden laulaa sitten vaikenevi tyytyväisnä, sulouteen viime virren uuvahtaen,
Ja jos sitten tähden Taas näen koittavan Taivaallasi, Suomi, Armas synnyinmaan', Tyytyväisnä painallan Pääni kalman helmahan, Lepään povessas Kultakukkanas. LAPSEN SYD
Sit' istuu ikkunassa, särpii oluttaan Ja katsoo laivain alas-virtaa luisumista; Käy tyytyväisnä yöksi nukkumaan, Ja siunaa aikaa rauhallista. KOLMAS PORVARI. Sen miekin, kelpo naapur', kyllä sallin: Ne listikööt päät toisiltansa, Ja menköön heillä kaikki mullin mallin, Kun meillä vaan on kaikki vanhoillansa!
Olkaamme vaan kestäväiset, Pyrkikäämme edespäin, Niinkuin maamies tyytyväisnä Hyörii, häärii, puuhailee, Kunnes vuosi täysinäisnä Taaskin hänet palkitsee. Tääll' on työstään rientäneitä Kumppaneita koolla nyt: Onkos toivot pettyneitä? Milt' on alku näyttänyt? Näämmehän kuin ilo loistaa Kunkin heidän silmistä, Sepä myöskin huolet poistaa Alkavaisten syämistä.
»Oi veikko», virkkoi hän, »nyt nään sen solmun, mi sulki mun, Notarion, Guittonen tuon uuden, armaan tyylin suloudesta. Ma hyvin huomaan, kuinka sanelijaa kynänne tarkkaan, liki saattelevat; mut niin ei varmaan kynät tehneet meidän. Ja syvemmin jos katsoo, aavat alat on meidän tyylistämme teidän tyyliin.» Ja nyt hän vaikeni kuin tyytyväisnä.
Tyytyväisnä, tyynenä kestää kaikkia: se on hänen tehtävänsä: sitä suorittaissaan hän on onnellinen." Puolankukka ei ymmärtänyt tuota. Hän peitti päänsä lehtien lomaan ja sanoi: "Hyvästi, Täti, minä en voi oikeen hyvin." "Hyvästi, hyvästi, lapsi kulta, varo, ett'et kylmettyisi" sanoi mustikka. Kului viikkoja, kului kuukausiakin. Kesä vieri lopulle, syksy saapui.
Rakkauteni Ainaan. Kun oppilaaksi tultuain Mä tähkän lakkihini sain, Niin olin mies mä mielestäni, Mä päitä keikutellen käin; Mä tyytyväisnä kuljin tiellä, Vaan morsian, se puuttui vielä. Mä neidon näin niin lempeän, Ei kauniimpata lie kun hän; Mä Ainaan katsoin hymysuin Ja häneen kohta rakastuin; Hän siitä mulle naurahteli. Voi, sydämein kuin riemahteli!
Laihoina, avojaloin saapui Cephas ja astia tuo Pyhän Hengen suuri jokaisen töllin ruokaan tyytyväisnä. Mut raskaat nykypapit tahtoo yhden, mi tukee toisen, joka heitä ohjaa, ja kolmannen, mi vielä liepeen kantaa. He ratsunsa niin verhoo vaipoin, että eläintä kaks käy saman peiton alla: oi pitkämielisyys, mi moista siedät!» Hän päätti.