United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuleeko sinulta koskaan sitä pyörää siivotuksikaan? kysyy isä nurisevalla äänellä. Kyyllä minä sitä joskus... Poika pujahti porstuasta yliselle, missä hän pitää kesäasuntoaan. Joskus, matkii isä epäillen. Emäntä nuhtelee, että kun koko yön on hevosenviennis. Hän jo oli aikonut pukea ja lähteä etsimään, kun sillä lailla... Mutta mies kertoi harvoin sanoin missä oli ollut.
KUNINGAS PHILIP. Surua hellitte kuin omaa lasta. CONSTANCE. Niin suru täyttää lapsen tyhjän paikan, Sen vuoteessa se makaa, se mua seuraa, Sen sulokatsetta, sen ääntä matkii, Sen kaikki kauniit avut mieleen johtaa, Sen tyhjään pukimeenkin pukeutuu; Siis, syystä minä lemmin surua. Hyvästi! Jos ois teillä suru moinen, Paremmin minä teitä lohduttaisin. Oi, lapseni! Oi, Arthur, armas poika!
Ne olivat wunderschön! Brasilian aarniometsissä niin, sinne hänen täytyy lähteä ensi tingassa taas, vuodeksi tai pariksi. Siellä löytynee vielä muun muassa yksi tuntematon kolibrilaji. Hän näkee! Matkii! Also: lintu on verkossa!
Seppelpäin kun puiden alla nuoret kokoontuvat illoin, tarttuin jalon lyyran kieleen, mitään heill' ei tule mieleen. Nauraa taitaa vain he silloin. Tyytyväisnä suunsa matkii, kuinka toraan kieltä käyttää, kuinka sianporsas latkii. Sen he tietää, miltä näyttää: miltä kaivo vinttoinensa, kehruuäijät rukkinensa kesken maalaisarjen lauhan; nainen hän on kukan lainen, kukka hän on niinkuin nainen.
Ja tytöistäkin jotkut sitten rupesivat selvittelemään, että siitä tulee huonoksi ihmiseksi, kun matkii huonoja ihmisiä, vaan toiset väittivät, ettei tule, arvellen että kaikkia muita saa matkia, vaan ei vanhoja eikä vaivaisia. »Tolpan Annan» leikki sillä kertaa jäi kuitenkin, vaan muuta leikkiessä puhuttiin Tolpan Annasta.
Lemminkäisen uinti meressä Saaresta paetessa ja pääsö rantataloon, josta hänelle annetaan kulkuneuvot kotiin, silminnähtävästi matkii Wäinämöisen ensimmäistä käyntiä Pohjolassa. Koivun jättäminen kotkan istuimeksi on samassa runossakin taas uudelleen kerrottu, sillä pienellä vaihdoksella, että se nyt tehdään käen hyväksi.
Ja että se tuntui kovalta semmoiselle, joka oli tottunut aina puhumaan, aina kieltänsä liikuttamaan, sen arvaa jokainen. Halu puhumaan, näet sä, ei kadonnut taidon kanssa. Se yhä pysyy hänessä. Senpä tähden liehuu hänen halukas henkensä kaikkialla, saadaksensa kuulla jotain ääntä, jota hän heti matkii. Sillä matkimis-halunsa ei rajau ainoastaan ihmisten puheisin. Ei, kaikkia ääniä hän kertaapi.
Ken matkii taivaan Herran lempeyttä, mi päivänpaisteen, sateen vuodattaa eroa tekemättä yli pahain ja yli hyväin, erämaan ja pellon, vaikk' kättä täyttä Herran häll' ei ole: hän eikö narri, narri ole? Eikö? NATHAN. Jo riittää! Lakkaa! DERVISHI. Suokaa näyttää mun, mik' itsekin oon narri!
PIRKKO. Vaiti, sinä! Minä en puhu sinulle, minä puhun muille. Niin; »siveä nuori neiti Anna Liisa Kortesuo, joiden aijottu avioliitto nyt ensi kerran kuulutetaan». MIKKO. Anna Liisaako siellä kuulutettiinkin? Kun minä luulin koko ajan että Pirkkoa. PIRKKO (pyörähtää Mikkoa kohti kädet selän takana, irvistää ja matkii).
Rulla tupakkaa; intialaisia sulkateoksia; villi-eläimen nahan; kivipiipun; matkija-linnun, joka kissan tavoin naukumalla matkii kaikkia ihmisiä; vaiko kardinaali-linnun, joka on väriltään veripunainen? Valitse nyt vapaasti mieluisesi.» Silloin olimme jo ehtineet venheen vierelle ja hän talutti minut siihen. Ei johtunut mieleenikään tehdä vastarintaa.