United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta samassa, kun hän nosti päänsä ylös, himmeni kaikki hänen silmissänsä, eikä hän voinut ymmärtää mitä hänelle oikeastaan tapahtui. Hän ei tuntenut enää ympäristöään. Meri ja ranta oli kadonnut ja sen sijaan hän olikin omassa kylpyammeessansa. Hänen vieressään seisoi dervishi ja kaikki hänen palvelijansa. Ensin hän hieroi silmiään eikä voinut uskoa muuta, kuin että näkö petti häntä.
"Aterian aikana me juttelimme aluksi aivan välinpitämättömistä asioista. Mutta vihdoin dervishi kertoi aivan lähellä lepopaikkaamme olevan suuren suunnattoman aarteen kätkettynä. Vaikkapa ottaisin sieltä niin paljon kultaa ja jalokiviä kuin kamelini ikänä jaksaisivat kantaa, niin sitä tuskin saattaisi huomata. "Tämä uutinen ilahdutti minua siinä määrin, että tuskin saatoin hillitä itseäni.
Vaikka olinkin varakas, niin halusin tulla vieläkin rikkaammaksi. Minä heittäydyin siis dervishin kaulaan ja sanoin hänelle: "'Rakas dervishi, näenhän, ettet sinä pane mitään arvoa tämän maailman tavaroihin, mitä tuo tieto sinua siis hyödyttää! Sinä olet yksin, etkä voi suuria mukanasi viedä.
Silloin dervishi nousi paikaltansa. Korkea-arvoinen sulttaani, sanoi hän kunnioittavasti, sinä et usko mitään, mitä et itse ole nähnyt tai kokenut. No hyvä, minäpä näytän sinulle jotakin, saadaanpa nähdä, voitko sitä sitten uskoa. Hän astui sen ikkunan ääreen, joka vietti pohjoisen puolelle, avasi sen ja kehotti sulttaania katsomaan ulos.
Te pian sisään! Mitä saanen kuulla! NATHAN ja DERVISHI. DERVISHI. Niin, ällistelkää suurin silmin vain! NATHAN. Sinäkö? Näänkö oikein? Dervishi noin loistava! DERVISHI. Miks' en? Vai eikö mitään, ei mitään dervishistä tehdä vois? NATHAN. No totta vois! Mut aina luullut oon, ett' aito dervishi ei salli tehdä itsestään mitään. DERVISHI. Kautta profeetan! En aito dervishi lie varmaankaan.
Sitä vastoin muut seitsemänkymmentäyhdeksän kamelia eivät mielestäni olleet minkään arvoisia tuon yhden rinnalla. "Dervishi, joka huomasi kitsauteni ja voitonhaluni, ei suuttunut minuun, vaan sanoi: "'Veljeni, näethän itse, että ehdotuksesi on kohtuuton. Olisihan voinut olla puhumattakin sinulle koko aarteesta.
RECHA. Ah, isä, älkää enää koskaan yksin Rechaanne jättäkö! Vaan ritarihan voi matkallakin olla? NATHAN. Voipa kyllä! Nyt menkää! Tuolla kameeleini luona ma uteliaan muhamettilaisen nään seisovan, ken lie? DAJA. Kas, dervishinne! NATHAN. Ken? DAJA. Shakkitoverinne, dervishi! NATHAN. Al-Hafi? Tuo Al-Hafi? DAJA. Sulttaanin rahastonhoitaja. NATHAN. Hän! Näätkö unta? Et, todella! Hän on se! Tänne käy.
Heti täyttyi koko huone mustalla savulla, joka näytti tulevan seinästä, ja tämän savun keskellä luuli Mansur näkevänsä jonkun afrit'in perkeleelliset kasvonmurteet ja liekitsevät silmät. Dervishi tarttui häntä kiivaasti käsivarteen, ja molemmat heittäysivät matolle, painaen kädet silmäinsä eteen.
Hetken kuluttua oli viimeinenkin jälki kauniista puutarhasta kadonnut. Erämaa avautui siinä silmien eteen niinkuin ennenkin. Oletko nyt huomannut, ettei aina voi luottaa silmiinsä ja korviinsa? kysyi dervishi. Arvoisa isä, vastasi sulttaani kumartaen syvään dervishille. Jumala on antanut sinulle suuren vallan.
Kuinka, jos hän saa elää? huudahti Mansur. Mitä näet sinä tuosta kirotusta taulusta? Uhkaako poikaani mikään vaara? Uhkaa, vastasi dervishi, vaara uhkaa jota en saata likemmin ilmoittaa: hänen paraasta ystävästään tulee hänen suurin vihollisensa. Ah, kuinka varomaton olin olla! Tuostako erämaan lapsesta, jonka olen pannut tähän kehtoon, kerta tulisi minun poikani murhaaja?