United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Edeskäypä meni, palasi ja pyysi Johannesta etuhuoneesen astumaan. Siellä ei aluksi ollut ketään. Pian avautui kuitenkin viereisen huoneen ovi ja rouva Rabbing astui sisälle siitä. Pitkänä, komeana ja kuninkaallisena. Tervehti ystävällisesti Johannesta ja pyysi häntä tuokion odottamaan. Lääkäri oli juuri Rabbingin luona. Onko hän hyvinkin sairas? kysyi Johannes. Hän istuu ylhäällä, selitti rouva.
Sitten loistavat ne kauniilla ja tasaisella valolla, kunnes nekin kuten kaikki maallinen laskeutuvat alas ja ehkä vihdoin onnellisina saavat sulkeutua unholan suloiseen valtakuntaan." Samalla etsi urkukirja äkkiä käteni, hiipi hiljaa kouraani, ja minä tunsin maneettisen voiman vetävän minua ovea kohti, joka avautui ja sulkeutui yhtä salaperäisesti kuin tullessamme.
Ja tosiaan, tuskin kymmentä minuuttia oli kulunut, kun kuninkaan vastaanottohuoneen ovi avautui, ja kun herra de Tréville näki herttua de la Trémouille'n astuvan ulos, tämä tuli hänen luoksensa, ja sanoi: Herra de Tréville, Hänen Majesteettinsa oli lähettänyt noutamaan minua luoksensa, tiedustaaksensa kuinka eilenaamuiset asiat minun hotellini luona tapahtuivat.
Nyt ne rupesivat elämään, nyt niiden sisin vähitellen ikäänkuin avautui ja rupesi puhumaan. Silmistä putosi kuin suomut ja sitä ymmärsi, miten paljon täytyy nähdä ja kuulla, ennenkuin osaa ottaa vastaan sitä kaunista mitä tarjotaan.
Ystävä, Feliks vastasi. Päästäkää, hyvä mies, minua sisään! Minun pitää välttämättömästi kohta puhutella ruhtinas Voronzovia. Mitä pahin vaara on tulemassa. Odottakaa silmänräpäys, tulen porttia avaamaan, kuului vastaus. Vähän ajan jälkeen portti avautui ja vanha mies lyhty kädessä astui Feliks'in eteen. Oletteko yksin? kysyi hän. Vallan yksin. Hyvä, niin tulkaa sisään! Feliks seurasi käskyä.
Seurakunta oli lakannut veisaamasta, ja suntio yksin sai lopettaa virren. Kun hämmennys vähitellen oli asettunut, avautui viimeistä värssyä veisattaessa sakariston ovi, ja hitain, mutta varmoin ja arvokkain askelin astui pastori saarnastuoliin. Nähdessään papin saarnastuolin reunan takaa nousevan vavahti Jouko.
Mutta kun sitte ovi avautui ja kynnyksellä näkyi, ei professori, mutta vaan tavallinen ihmislapsi, joka ei kyennyt pitämään esitelmiä Italian taideaarteista, silloin voi hänen kasvoistaan lukea suurta pettymystä. Ja se, joka silloin tuli, ei suinkaan olisi voinut kerskata, että emäntä oli hänen tulostaan erittäin ilomielellä.
»Voi, mikä veijari ... mikä kirottu veijari ... te olette!... Olisihan minun pitänyt arvata se heti... Sitä parempi englantilainen te siis ette ole!» Tätä naurua nauroivat he yhä vallan hengästyneinä, kun satulakammion ovi heidän takanansa äkkiä avautui ja kuningatar astui sieltä ulos. Hän oli palannut ratsastusretkeltä ja vienyt itse mielihevosensa talliin pilttuuseensa.
Käänti hieman päätään, niin silmiin avautui tuvan sivuikkunasta etelän ja lännen rinta lukemattomine tähtineen. Siinä laskeutuva ehtootähtikin iloisena liekehti levitellen kultasiipiään jääneille iloiseksi hyvästiksi, rientäessään autuasten maahan. Siihen asettui Hannan kuljeskeleva silmä.
Ja tämän kesän jälkeen avautui nyt Arville elämä todellisemmalta kannalta kuin ennen. Kuitenkaan hän ei jättänyt mielikuvituksen maailmataan, ja tämän nyt täytti Elsan kuva eloisine piirteineen ja loistavine silmineen. Hän ei itse voinut ymmärtää, mikä hänet oikeastaan kiinnitti Elsaan.