United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja minä huomaan vasta nyt, kuinka alas minä olen mahtanut joutua, kun uskalletaan vedota minun esimieheeni näissä asioissa. Ei esimieheen, vaan ystävään. Myöskin isäni ystävä te olitte. Mutta te tapoitte hänet. Te olette hullu! Ja te... Rabbing nousi ja kumarsi syvään vastaukseksi. Nöyrin palvelijanne, hän virkahti äänellä, joka ilmoitti, että he tästä saakka olivat verivihollisia.
Hitaasti ja haparoivalla äänellä hän sopersi sanan kerrassaan. Niin, oli ollut hauskaa. Muttila oli kaikkien hämmästykseksi tarjoutunut viimeiset pirakat maksamaan. Hän oli saanut uuden, suuren rintakuvatilauksen nimittäin. Nyt ymmärrän minä hänen salaperäisen hymynsä, virkahti Johannes. Kuka tilaa häneltä rintakuvan? Vuorineuvos Rabbing. Aina tuo sama nimi!
Hän käännähti kummastuneena ja näki edessään pitkän, komean, vaaleaverisen naisen, joka ystävällisesti hymyillen tervehti häntä. Se oli rouva Rabbing. Kolme vuotta sitten he olivat viimeksi tavanneet toisensa Parisissa. Rouva Rabbing ojensi kätensä sydämelliseen tervehdykseen. Johannes kohotti kohteliaasti hattuaan. Mikä odottamaton ilo! sanoi hän. Anteeksi, etten heti tuntenut teitä.
Ja tällä aikaa oli hänen päätöksensä siinä suhteessa vahvistunut vielä enemmän. Rouva Rabbing oli tullut vain avuksi hänen omille sisäisille pyrkimyksilleen. Ei hän Liisaa henkilökohtaisesti mielessään kieltänyt tai halventanut.
Rabbing ei koskaan kutsunut alammaisiaan kotiinsa eikä muutenkaan heidän kanssaan lähemmin seurustellut. Rouva sensijaan näytti tietävän paljon enemmän hänestä. Sillä hän lausui ilman mitään ylimenoja: Te teette oikein. Te teette aivan oikein, että seuraatte sydäntänne. Kuinka? Tekin tiedätte siitä? kysyi Johannes hämmästyen. Kyllä. Mieheni on puhunut minulle siitä. Te teette aivan oikein.
Minä olen todellakin ollut teihin sangen tyytyväinen. Uskon teihin. Näin eron hetkellä. Te tarkoitatte siis totta eronpyynnillänne? Minä en ole vielä koskaan mitään niin totta tarkoittanut. Ette mistään hinnasta...? yritti Rabbing vielä. Ei ole mitään niin kallista hintaa maailmassa. Sillä minä olen jo kyllin myönyt itseäni. Rabbing vilkaisi häneen.
Siis yksinäisyys on sinulle välttämätön eikä minulle, korosti Johannes toistamiseen. Siltä pohjalta me voimme puhua. Mutta pitäkäämme myöskin lähtöaika mielessämme. Rouva Rabbing selitteli edelleenkin kantaansa. Voi olla, että Johannes yksinäisyyteen nähden oli oikeassa. Mutta hän, rouva Rabbing, puolestaan luuli ainakin, että se voisi olla hyödyksi heille molemmille.
Hän viittasi siis vain ääneti viertotielle päin. Vaunuihin päästyään hän kääntyi rouva Rabbingiin päin, katsoi suoraan silmiin häntä ja kysyi: Rakastatko minua vielä? Rouva Rabbing kesti hänen katseensa silmää räpäyttämättä. Kuinka voit sellaista kysyä? hän sanoi. Tiedäthän, että rakastan sinua. Mutta kalliimpi kuin rakkauskin on minulle minun ihmisyyteni.
Kenties se oli rakkautta? Mutta saattoi se myöskin olla pelkkää inhimillistä mielenkiintoa ja sympatiaa. Kerran oli rouva Rabbing ottanut hänen kätensä ja pitänyt sitä kauan käsissään. Se oli tapahtunut eräällä puistonpenkillä, johon he hetkeksi olivat istahtaneet.
Sinun pitää lukea se. Johannes luki: »Kaikki hyvin. Odottakaa Berlinissä! Vuorineuvos saapuu jonkun päivän päästä sinne.» Alla nimi, jota Johannes ei tuntenut. Hän ojensi paperin takaisin omistajalle. Mikä vuorineuvos? kysyi hän. Topi katsoi häneen voitonriemuisesti. Vuorineuvos, vuorineuvos Rabbing luonnollisesti, sanoi hän. Minun tuleva esimieheni! Hän saapuu Berliniin. Hän tahtoi tavata minua.