United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pyydän teitä, älkää tänään lähtekö. Teillä on pahaa tietä kuljettavana äärettömän suurien kankaitten kautta, missä ette mitään suojaa eikä kattoa pahassa ilmassa löydä, jääkää, Gospodin, vielä täksi päivää tänne! Asiallani on kiire, hyvä isäntä, Feliks vastasi. Minun täytyy eteenpäin mennä, se on velvollisuuteni, enkä sen vuoksi tuulesta enkä lumesta huoli.
Oiva oris totteli ja varmuuden vuoksi Feliks taas latasi pistolinsa ollaksensa, jos tarvittaisiin, varustettu. Muutama tunti kului eikä Feliks ensinkään nähnyt ihmisasuntoa.
Hän avasi sen kiireesti se oli heiltä kaikilta isältä, äitiltä ja Felicialta, tuolta sievältä tytöltä. Rakas Feliks! kirjoitti isä. Me kirjoitamme tänään kaikki tiedätkö miksi? Minä luin suurella ilolla viime kirjettäsi, kirjoitettu Burlan luona leirissä.
Vaan ennen kaikkea, miten sinä jaksat! Pelästyin kovin, nähdessäni sinut hevosesta lentävän ja vähitellen olen tuosta äkillisestä pelästyksestä tointunut! Ah, minua ei lankeaminen ensinkään vahingoittanut, vastasi Feliks hymyillen. Vaan minkätähden sinä estit minua käsipuun yli ajamasta. Ellet olisi eteen tullut, ei olisi hevoseni säikähtänyt!
Minusta näkyy herra olevan entisellään levollisena. Sehän paras olis, vastasi kreivi Albin. Mitä itku ja valitus auttaa? Pois on pois! Ja suoraan sanottu, eihän Feliks mitään muuta ollut kuin pieni, rohkea, kelvoton poika. Hänen isänsä olisi elämässään monta surua hänestä saanut. Tähän pilkalta kuuluvaan kreivin muistutukseen ei Stein vastannut mitään, vaan kulki äänettömänä hänen takanansa.
Vaiti, lausui toinen luutnantti, ja Skytte näki hänet ensikerran vakavana. Isäni nimi ei ole enää minun nimeni enkä tahdo sitä mainittavan täällä. Nimeni on Feliks, ei muuta. Lempo soikoon, lisäsi hän, että kuitenkin tunsitte minut! Minä olisin tuskin tuntenut teitä, jollen olisi kuullut nimeänne. No, terve tuloa meidän seuraamme, vapaaherra Skytte!
Mitä hän tahtonee? Hän sai sen kohta tietää. Missä kreivi Feliks on? kysyi hovimestari, pikaisesta kävelemisestä raskaasti hengittäen. En sitä tiedä, herra! vastasi ravintolan isäntä. Hän oli täällä leikkimässä karhun kanssa, vaan enempi kuin tunti on hänen linnaan poislähtemisensä jälkeen kulunut, niin ainakin hän minulle sanoi, kun hän täällä ovella kävi jäähyväisillä.
Ivan huudahti suuresti liikutettuna, Jumalan sormi on silminnähtävästi meitä ohjannut, Jumala itse palkitkoon sinua onnettomalle osoitetusta laupeudestasi! Feliks, sinä et ole sisareni poika, sinä olet kreivi Feliks Normann, ja katso, tämä hovi, jossa meitä on niin vieraanvaraisesti vastaanotettu, on isäsi oma! Hän tahtoi puhua enemmin, vaan vanhus ja vanha emännöitsiä keskeyttivät hänet.
Petrovitsch ja Aleksia sekä Ivan Ivanovitsch'kin, varastivat niinkuin korpit, missä vaan tilaisuutta oli, heidän ristin rastinmatkoillansa ja usein he tahtoivat pakottaa Feliks'iä vierasta tavaraa omistamaan ja varastamaan, vaan siihen Feliks ei milloinkaan taipunut.
Frans eli onnellisesti perheensä kesken. Yksi poika: Feliks, ja yksi tyttö: Felicia, olivat hänen ja äitin ilo.