United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Feliks oleskeli mielellään tässä ihanassa puistossa ja kun vanha Stein häntä aina seurasi, ei kreivi Robert häneltä kieltänyt tätä huvitusta, vaan mielistyi ilolla siihen, että pieni poika sai luonnon ihanuutta nauttia. Eräänä päivänä vanha huoneenhaltia ei voinutkaan pientä Feliks'iä seurata: kreivi Robert antoi hänelle kreivi Albinin läsnä ollessa käskyn, jonka täyttämisessä koko päivä kului.
Se on minun mielipiteeni, enkä epäile ensinkään sen olevan teidänkin, Stein! Sen teille vannon, rouva Susanna, sanoi huoneenhaltia. En tahdo väsyä pitäessä herra kreivi Albinia silmällä ja teidän, rouva Susanna, tulee pitää pienestä Feliks'estä huolta! Sen lupaan tehdä, vastasi kunnon rouva.
Jumalan, joka sinua, poikani, armollisesti varjeli, olkoon kiitos ja kunnia, kreivi sanoi, sulkien pojan sylihinsä häntä hellästi suudellen. Se oli, Stein, hirveä näkö nähdä Feliks'in lankeavan! Luulin sydämeni paikalla halkeavan! Vaan onhan kaikki hyvin ja ohitse, isäni, mairitteli poika, eikö niin, menenkö taas vähän ratsastamaan? Saat nähdä, nyt Ali hyppää käsipuun yli!
Sillä välin aikakin kului ja ehtoopäivällä Feliks tavallisuuden mukaan tahtoi kävellä ylt'ympäri lempipuistossansa. Pyssyä ei hän tosin tänään saanut mukaansa ottaa, kun vanha, uskollinen Stein ei voinut häntä seurata, vaan eikö Sultan ollut siellä, tuo suuri, väkevä, kaunis Neufundlainen koira, se oli suuri kuin vasikka, väkevä kuin susi, vaan lempeä, hiljanen ja uskollinen kuin lammas?
Kutsu kaikki kylän miehet kokoon, hyvä isäntäni, ja lähetä ne linnaan! Sieltä tahdomme ruveta etsimään. Hyvä mies, älkää viivytelkö, kreivi teitä palkitsee. Näin sanoen Stein kiirehti linnaan ja viipymättä isäntä toimitti saadun käskyn pikaiseen täytäntöön. Ei puolta tuntiakaan ollut kulunut kun jo kaikki miespuoliset kylän asukkaat linnassa olivat.
Henkeni uhalla takaan, ettei se pienelle herra kreiville vähintäkään vahinkoa tee. No, näytä siis eläin meille, sanoi Stein levollisena. Feliks anna minulle kätesi ja lupauksesi ettet minusta eroa. Feliks lupasi kaikki, sillä hän halusi suuresti karhua nähdä. Ivan vei vieraansa yli pihan suureen, valoisaan talliin, jossa eläimet olivat.
Hänen isänsä ja äitinsä kuolivat, kun hän oli vaan viiden vuotias lapsi ja silloin armeliaisuudesta otin orvon luokseni. Hänen isänsä nimi oli Stein ja äitinsä Susanna. Hän ehkä vielä näitä nimiä muistaa. Feliks todella säikähti, kun hän kuuli nämät nimet, jotka hänelle lapsuudessa olivat niin rakkaat olleet. Liikutettuna hän ruhtinasta katseli. No, nuori mies, kysyi hän, vieläkö muistatte?
Jos asian laita niin on, niin ei ole valitsemistakaan, sanoi hän suuttuneena. Kreivi Normann ei voi ruveta kerjäläiseksi eikä kulkurina maita kulkea. Olen pelissäni hävinnyt ja vetäyn Gotsy linnaan takaisin. Ilmoittakaa se serkulleni. Ja saanko hänelle myös ilmoittaa, että te viipymättä lähdette? kysyi Stein. Kepeät kaleskat teille valjastetaan. Kohta? Nyt yölläkö? Kohta!
Ellei serkku Albin, jota hevonen säikähti, olisi ollut käsipuun takana, niin olisin vaaratta puutarhaan päässyt! Mitähän sinä, setä Stein tahdot? Katson vaan, josko kaikki jäsenesi ovat terveet, Feliks, vastasi vanhus. Ei teillä ole enää mitään pelättävää, herra kreivi, kääntyi hän tuskallisesti odottavaan isään. Feliks on raitis ja terve!
Mikä on serkkuni mielen tehnyt niin kovaksi minua minua kohtaan? hän änkötti. Etsikää vastaus tähän kysymykseen omassa tunnossanne, kreivi, Stein vastasi kylmästi ja jylkeästi. Minä puolestani en voi muuta sanoa, kuin että herrallani on aivan varma todistus siihen, että te asetitte sillan puistossa niin, että pieni Feliks putoaisi. Ja nyt minkä vastauksen saan herralle antaa?