United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mies oli jo täydellisesti tointunut ja oli jo kävelyllä. Hän oli vielä juovuspäässä ja kiroili kauheasti Marttalan Mattia. "Senkin hiton vietävä roisto", uhkaili hän. "Hän sai minun toisen kerran jo narratuksi härsyttämään Jaakkoa, joka on kymmenen kertaa parempi mies häntä.
Ensiksi hämmästyin tätä äkki-arvaamatonta lähtöä ja melkein pelkäsin, että olin suututtanut häntä, mutta kun katsoin kadulle ja näin, kuinka alakuloisesti hän nousi kääsyihin ja ajoi pois ylös katsomatta, ymmärsin hänet paremmin enkä tehnyt hänelle tuota vääryyttä. Kello viideltä, joka oli Mr. Wickfield'in päivällis-aika, olin jälleen tointunut ja valmis veistäni ja kahveliani varten.
Vaivoin Félicité tästä tointui, tai oikeammin, hän ei tointunut ollenkaan. Vilustumisesta hän sai kaularöhkän ja vähän myöhemmin korvien särkyä. Kolmea vuotta myöhemmin hän tuli kuuroksi; ja hän puhui hyvin kovaa kirkossakin.
"Oh, ei se suinkaan niin vaarallista ollut; ei hän ollut vallan juopunut, ymmärräthän; ainoastaan hieman hutikassa, niinkuin sanotaan." Henriette oli nähtävästi ylpeä Laurits'ista. Vaan ennenkuin Saara oli tointunut kauhistuksestaan äiti huusi: "Saara! tule tänne ja auta minua vähäisen. Missä on se paikka, jossa Herra puhuu viinipuusta?" "Johanneksen viidennessätoista luvussa." "Lue se minulle."
Nämät työt olivat kumpaisetkin itsessään ylen kunniallisia mutta voiko sanoa niiden olevan kuninkaalle eduksi tai mieliksi, se oli ihan toinen asia. Herttua oli nyt tointunut jälleen tainnoksistaan, niin että hän jaksoi istua ja kuunnella Dunois'n sekä Crawford'in välistä keskustelua.
Silloin koetti paroni, joka oli tointunut hämmästyksestään, puuttua puheeseen ja keskeyttää hänet sanomalla: Olkaa vaiti! Muistakaa, että puhutte vaimonne läsnäollessa! Mutta Julien polki jalkaansa raivostuneena: Minä välitän siitä viis! Hän tietää muuten hyvin asian. Se on varkautta, joka tuottaa hänelle vahinkoa.
Silmänräpäyksessä hypähti nyt Fredrik, joka oli pikaisesti tointunut huumauksestansa, kaatuneen luo, painoi polvellaan hänet maahan, pisti miekkansa kärjen hänen rautakauluksensa rakoon ja huusi kovalla äänellä: "Hanno von Rechberg, Jumala on antanut henkesi minun käsiini; tunnusta vikasi ja niin totta kuin Jumala on antanut oikeuden voitolle minä lahjoitan sinulle kurjan henkesi, että sitä käyttäisit katumukseksesi!
Työt ja huolet rasittavat häntä usein kauheasti; eikä hän ole koskaan oikein tointunut entisistä näännyttävistä paastoamisistaan ja taisteloistaan. Hän ei ole herkullinen pöydässä. Hänen mieliruokansa on silli ja hernerokka.
Pitkällisten vaivain perästä oli heillä ilo kuulla onnettoman huokaisevan. Muutama minuutti sen jälkeen aukaisi hän silmänsä; mutta vasta puolen tunnin perästä oli hän niin tointunut, että hän taisi ilmoittaa miehille, miten hänelle oli käynyt. "Mitä nyt on tekeminen?" kysyi korpraali luutnantilta. "Käymmekö prikin kimppuun? Meitä on kymmenen seitsentä konnaa vastaan; eikö käy laatuun?"
Hanno von Rechberg, joka tällä välin oli täydellisesti tointunut kuolonhädästänsä, hyppäsi ensimäisen merkin kuullessaan ratsunsa selkään; mutta hänen säikähtyneet silmänsä eivät olleet luotuina vihollisjoukkoon, ne katselivat vihaisesti kaikkien muiden ristiretkeläisten edellä rientävää Stuifenia, joka oli säälimättömästi työntänyt hänet takaisin aaltoihin varman kuoleman saaliiksi.