United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Rouvani, te rukoilette niiden puolesta, jotka tottelemattomuudellansa teitä kohtaan ovat koko tämän onnettomuuden saaneet aikaan?" sanoi ruhtinas, jonka sielussa silmänräpäyksen ajaksi nousi epäluulon ajatus. "Niin, jos heidän tekonsa olisi minun käskystäni tapahtunut, niin minä tuskin olisin taitanut, velvollisuuteni mukaan, heidän asiatansa ajaa."
Täti oli ennen hyvin tarkka siitä, ettei pieninkään velvollisuuteni päivän ohjelmassa siirtyisi sijaltaan tai jäisi täyttämättä. Nyt on aivan toisin. Hän pysyttää minut tarkasti erossa entisistä velvollisuuksistani. Hän on tautini aikana oppinut tulemaan toimeen ilman minua, nyt tahtoo hän taitoaan näyttää. Niinkö? Vai tahtooko hän ainoastaan säästää minua?
Hän hymyili jonkunlaisella levollisella surullisuudella, niin minusta näytti, ja pudisti päätänsä. Minä olin koettanut johdattaa häntä siihen, johon tätini oli viitannut; sillä vaikka tämän luottamuksen vastaanottaminen varmaan olisi haikea tuska minulle, tuli minun kurittaa sydäntäni ja suorittaa velvollisuuteni häntä kohtaan.
Olin antautunut aivan kokonaan sen mielihyvän valtaan, joka syntyy, kun luulee täyttäneensä velvollisuutensa ja kun seuraava velvollisuus odottaa vasta viikon päästä. Erityistä syytä mielihyvään oli vielä siitä, että tämä velvollisuuteni oli tullut täytetyksi niin kaikkien mieleen. Päivällispöydässä oli ollut puhe minun saarnastani, ja yhä jatkui keskustelua sen johdosta.
Hymyily katosi hänen huuliltansa ja otsa alkoi kärsivästi rypistyä. On mahdoton kuulla mitä puhutte, huusi Maslova räpyttäen silmiään ja yhä enemmän rypistäen otsaansa. Minä olen tullut... »Niin, minä teen nyt sitä mikä on velvollisuuteni, minä kadun tekoani», ajatteli Nehljudof.
"Tiedätkö mikä velvollisuutesi matkustajia kohtaan on?" kysyi hän. "Ilmoitan sinulle että sinun velvollisuutesi ei ainoastaan ole sallia että hyttyset savulla karkoitetaan odotussalista, vaan myöskin että sinun täytyy toimittaa niin että tämä tulee tehdyksi." "Vai niin, arvelet sinä," sanoi kirjanpitäjä. "Minä näytän pian sinulle mikä minun velvollisuuteni on.
Giotti, käy nyt toimeen voimia tänne, saattaaksemme tästä pois tuon äänettömän, kalvean miehen, jonka otsa jo kimaltaa kuin Alppein lumi. Käy matkaan, Giotti; sillä itse en nyt ole juuri toimeliaalla tuulella. GIOTTI. Kernaastihan täytän yhteisen velvollisuuteni kuolletta ystäväämme kohtaan. Mutta kuinka saatetaan murheen sanoma hänen äitillensä ja kuinka lohdutetaan häntä?
Sinä ja sinun veljesi olitte liian nuoret ymmärtämään tätä onnettomuutta; mutta minuun se sattui koko ankaruudellansa, ja minä olin milt'ei siihen nääntyä. Ainoastaan se tieto, että ensimäinen velvollisuuteni käski minun elää teitä, orpo-raukkoja, varten, sai minun pystyssä pysymään.
Pilgrim kiiruhti hänen jälkeensä, ja kadulla hän sanoi: "Herra Lents, minulla olisi pari sanaa sanomista". "Hyvää päivää, siinähän on pari sanaa". "Herra Lents, minä en tahdo itse puolestani mitään, mutta luulen velvollisuuteni olevan " "Teidän velvollisuutenne ei koske minuun ollenkaan". "Herra Lents, ottakaa kuitenkin asiani teidän asiaksenne.
Onko näyttänyt siltä, kuin olisin hylännyt hänet? Oh, minun täytyy kiiruhtaa täyttämään velvollisuuteni ilmottamaan, että minä, murhatun läheisin omainen, pidän häntä syyttömänä. Nopeaan! Nopeaan! Hoitamaan vaalimaan suojelemaan häntä!