United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nyt, te ritarillinen herrani, tunsitte kuka se on teidän ystävänne", virkkoi Dwining. "Jos te, totellen ajattelematonta vimman puuskaa, olisitte käskeneet: Tappakaa tuo mitätön puoskaroitsija! mistäpä te sitten olisitte näiden Britannian neljän meren välistä löytäneet miestä, joka olisi teille niin paljon lievitystä saattanut?"
"Mitä minä saattaisin kertoa teille hänestä?" kysyi hän hypistellen hermostuneesti sormillaan kirjoituskoneen koskettimia. "Te tunsitte hänet eikö niin?" "Olen jo sanonut teille olleeni suuressa kiitollisuuden velassa hänelle. Minä voin nyt elättää itseni, ja se riippuu suureksi osaksi siitä hyvyydestä, jota hän osoitti minulle, kun minulla oli kaikkein vaikeinta."
No niin, minä menen sinne aivan muiden asioitteni vuoksi ja saan kuulla, että yhtiö kieltäytyy maksamasta minun veljenipojan henkivakuutusta... Kieltäytyy? Niin. Tiedättehän, hänen, Kuusiston herran, joka kuoli äskettäin! Te tunsitte hänet? Minulla oli se kunnia. Aivan ohimennen muuten. No hyvä!... Muuten en minäkään ollut pitkiin aikoihin tavannut häntä, voinut tavata häntä, sanalla sanoen.
"Kuinka pitkä aika on siitä kuin viimein toisiamme tapasimme, ja kuinka ystävällinen te olitte minua, hurjamielistä, kohtaan! Mutta mennyt on mennyt; nyt nykyisyyteen. Sallikaa minun esitellä teille ensin arvollinen ystäväni, Mrs Campion, jonka etevän miehen te tunsitte. Ja sitten tämä nuori lady, josta hän pitää äidillisen huolen; tyttäreni Cecilia.
Kannattiko senvuoksi elää? Ja miksi meillä ylimalkaan oli sukua, isänmaata ja ihmiskuntaa? Ja miksi meillä oli Jumala? Te kysyitte, eikä kukaan vastannut teille. Te tunsitte itsenne aina orvommiksi ja yksinäisemmiksi siinä tyhjyyden kammossa, joka aina rautaisempana pusertui teidän pienen, värähtelevän sydänparkanne ympärille.
Luuletteko ettei sama voima, joka oli pukenut tämän ylevän sielun niin kauniiseen muotoon, missä tunsitte välkähdyksen jumalallisesta taiteesta, olisi voinut pelastaa hänet aaltojenkin vallasta? Luuletteko, ettei hän, joka ohjaa ihmisten katoavaista onnellisuutta teille tuntemattomilla laeilla, voisi valmistaa uutta onnellisuutta Virginialle toisilla laeilla, joita yhtä vähän tunnette?
Samaan aikaan te se on totta sekin tunsitte, ettei hän saattanut lyödä ystävyyden liittoa kenenkään kanssa, todellakin lähestyä ketäkään, eikä siihen ollut syynä se, ett'ei hän olisi muita ihmisiä tarvinnut, vaan se, että koko hänen elämänsä oli joksikin ajaksi kätkeynyt hänen sisäänsä.
Taitaahan siellä niitä olla kaksi. Mutta ei niistä mitään ... saanko luvan kysyä, oletteko tutkinut Düsseldorfissa? En ole ... minä olen ollut vain Pariisissa. Sen näkee teidän luonnoksistanne ... sinnehän ne nyt kaikki tätä nykyä menevät ... mutta maalattiin sitä ennen Düsseldorfissakin ... siellä se maalasi Holmbergkin. Te tunsitte hänet?
Kelloseppä kavahti pystyyn ja tarttui tylysti vieraan käsivarteen. Te tunsitte siis hänet? kysyi hän kiihkeästi. Ettäkö tunsin? naurahti viuluniekka. Me olimme eroamatta yhdessä! Hän oli minun varjoni. Hän oli kokonaan minun vallassani, minä voin kietoa hänet sormeni ympärille, kieputella häntä mieleni mukaan.
Jos ei asia ollut niin, miksipä silloin kirjoititte minulle semmoista kuin te teitte? Rouva Linde. Enhän muuta voinut. Kun minun tuli rikkoa välimme, niin olihan se minun velvollisuuteni juurinensa hävittää teissä kaikki, mitä te tunsitte minua kohtaan. Ja tätä tätä ainoastaan rahojen tähden!