United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Umpimielisenä ja synkkänä soitteli suntio kelloja, eikä ottanut wastataksensa kenenkään kysymyksiin; sitä wähemmän otti hän osaa kenenkään puheisiin ja arwosteluihin. Monen teki mieli yhdistyä ehdottomasti Tiituksen mielipiteesen, mitä kellon ääneen tulee.
Ja onhan se teille paljo velassa?" "Onhan sitä summaa karttunut", sanoi nimismies, "mutta minä kutsutinkin Raukkelinin tänne siksi, jotta te salavihkaa kuulustelisitte, ketä ne aikovat, suntio ja Kosonen, tuoda vierasmiehiksi Häiveläistä vastaan." "Saadaanhan ne muutoinkin tietää", vastasi rättäri vähän hämmästyksissään. "Eikös niitä kuitenkin pidä kutsuttaa käräjiin niitä vierasmiehiä?"
Unilukkari rupesi tapansa mukaan Nellaa silittelemään ja ihailemaan, mutta taempaa kuului rovastin ääni: »Terve tuloa! Näkeepähän kerran täällä meidänkin maillamme teitä ja teidän komeaa hevostanne! Mitä sanot, suntio, eikö siinä ole todella kaunis hevonen? Minulla on toki kuvakin siitä.»
"Lapseni, lapseni!" huusi vanha suntio samassa ja riensi palavaa pajaa kohti, vaan jo ovella kohtasi häntä semmoinen ankara tuli ja tukehduttava savu, että hän puolipyörtyneenä hoiperteli taaksepäin ja vaipui maahan. Kaikki seisoivat kuin kauhistuksesta kivettyneinä, peloittava äänettömyys ja hiljaisuus vallitsi äsken niin vilkkaasti toimiskelevassa joukossa.
Silloin korotti vanha suntio äänensä mahtavaksi, ja asettaessaan viimeistä turvetta kummulle puhui hän: "Monenlaisia tietoja löytyy! Minä olen oppimaton mies, ja tietoja semmoisia kuin teillä ei minulla ole. Mutta löytyy toisenlaisiakin tietoja.
"Ehkäpä sitä lienee tällä kellollakin." "Eiköpä liene." "Woisihan sitä olla tällä kellollakin." "Huonommallakin toki." "Tuo tuntuu minusta joutawalta taikauskolta", sanoi suntio. "Ei se ole taikauskoa ... silloin oli hiisillä paljon isompi walta ... ja näkyyhän jälet", wäitteli kertoja.
"Koska itse tuommoisten syitten tähden tulette tänne hautausmaalle raitista ilmaa hengittämään, miksi siis ihmettelette, että minä paljoa vaikuttavampain syitten vuoksi sitä teen?" Suntio nojasi lapioonsa, kuin olisi häneltä voimat lopussa, ja katsoi kauan aikaa surullisesti puoleksi täytettyyn hautaan.
"Tällä tohtii ... tästä ei lähde mitään waaraa tästä ei lähde karwoja ... mistäpä lähti, kun siinä ei niitä ole... Senkin ryökäleet owat niin ajattelemattomia, mutta ette sitä wasta turwakko kädessä..." tuumaili suntio kelloa pyyhkiessään. "Jopa se on kaunis kello!" sanoi joku, kun kello tuli pyyhityksi. "Niinpä minäkin sen luulen", sanoi suntio telinettä purkaessaan.
Mahtaisikohan olla haitaksi, jos rovasti heitä vähän sakottaa ramauttaisi, sanoi suntio. En ole vielä huolinut, vaikka he sen olisivat ansainneet. Huudettaisiin tietysti vainoa ja väkivaltaa. Mutta saattaa tulla sekin päivä, jolloin käy tarpeelliseksi turvautua ruununmiehiin. Ne tulevat päivä päivältä yhä röyhkeämmiksi.
(Kirkkomäellä. Perällä kirkko ja hautausmaa.) (Esiripun kohotessa pidetään parhaallaan iltakirkkoa. Ihmisiä liikkuu kirkon ympärillä. Sakastin ovesta työntää suntio ulos UKKO-M