Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Aamulla kun ihmiset heräsiwät, ihmetteliwät he suuresti, kun kelloa ei seinällä ollutkaan. Suntio oli wähäpuheisempi ja synkeämmän näköinen kuin koskaan ennen. Hänen muorinsa oli hywin ruppatuulella.
Mutta nyt astui pappi alas alttarilta, avasi oven sakaristoon ja katosi sinne. Suntio aloitti virren. Silloin syntyi melua ovella, jonka suussa Jouko seisoi.
Kerran oli suntio eräälle sotaoikeuden lautamiehelle, joka terveenä ja raittiina käveli kadulla, yht'äkkiä ikäänkuin haltioissaan huudahtanut: "Tuon silmissä näen ma kuoleman; huomenna saa puuseppä valmistaa hänelle kirstun". Talonpojat pudistelivat päätään, eivätkä ottaneet tuota uskoakseen, ja lautamies, josta hän tämän oli sanonut, nauroi koko asialle. Mutta huomis-aamuna lautamies kuolikin.
Tieto tuosta kummallisesta kellosta oli lewinnyt rewontulien tawalla ympäri pitäjää ja jokaisen teki mieli saada nähdä ja kuulla tuota kummallista taidekalua muiden uusien kummien ohessa. Sen wuoksihan se oli, kun suntion huoneet jo lauwantai=iltana kuhisiwat niin täynnä wäkeä. Ja kylläpä ei suntio pannutkaan sytytettyä kynttiläänsä wakan alle.
Minkälainen sanakiista tuosta hywästä alusta olisi woinutkaan syntyä, sillä Tiitus oli huonojen onniensa wuoksi erinomaisen pisteliäällä tuulella, mutta samassa tuokiossa hypähti suntio kuin käärmeen pistämänä pois luukun reijältä ja sanoi: "Nyt se tulee." Samassa syöksähti hän kellon alle, wetäsi ristin etusormellansa kellon sisäpuolella, sanoen samassa: "Warokoon nyt kukin korwiansa."
"Minun hartioillani on sulanut enemmän kun seitsemänkymmentä lunta", sanoi suntio päätään kääntämällä. "Sillä ajalla olen tässä kirkossa nähnyt neljätoista vakinaista rovastia, joista monet tuolla nurmen alla lepäävät töistään.
"Olen, onhan se hauskempi nuorten, kun on joku vanhempi ohjaamassa. Sisareni ja minä tavallisesti kaikki ainekset ostamme, ja sitte sovitaan ja tuumitaan nuorten kanssa yhdessä, mitä sopivinta olisi laittaa." "Mennään mekin katsomaan heitä tuonne puitten alle! Siellä näyttää oikein hauskalta, omenatkin ovat aivan punaisinaan", sanoi suntio, "vaikka en minä niistä sentään huoli, en saa rikkikään."
Mutta minä tiedän sanoa, että se on parasta hopeamalmia mitä olla saattaa", sanoi suntio, ikäänkuin siwumennen, katsellen ahkerasti luukusta pappilaan päin.
Mutta rovastinna ilmestyi ovelle ja pyysi piispaa ja suntiotakin tulemaan sisälle aamiaiselle. Siihen keskeytyi piispan keskustelu kun sitäpaitsi suntio ei voinut seurata sisälle, hänen täytyi lähteä aukasemaan kirkkoa, jonka ovien edessä jo suuret laumat ihmisiä seisoi odottamassa. Erotessa piispa vaan puristi suntion kättä ja ystävällisesti sanoi: "No tapaamme vieläkin."
Ehdottomasti oli hän kääntynyt kellon puoltajain puolelle. "Jopa oli kumma", sanoi hän ja huokasi raskaasti. "Kumma se oli ja woi, woi kuinka siewästi se suhisi ja kuinka kauniisti se lyödä ynisi", hälysi useampi yhteen ääneen. "Niinhän tuo kalkahti raudalta", sanoi Tiitus nyreissään. "Kalkahtiko se raudalta?" kysyi suntio niin tuimasti, että kaikki läsnäolewat hämmästyiwät.
Päivän Sana
Muut Etsivät