Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Noin pieni ... ei seulankaan kokoinen", sanoi joku joukosta ja koko joukko meni perälle huonetta ja kaikkein silmät oliwat tähdätyt kelloon. "Minkälainen se sitten sinun mielestäsi pitäisi olla?" kysyi suntio jotenkin äreästi. "En minä häntä oikein tiedä, mutta minä luulin, että se on tuommoinen kaapillinen..." sanoi puhuja hämmästyksissään.
Kun enää suntio oli sakastissa ja sekin jo menossa ovelle, kysyi Helena häneltä, miksi täällä on niin paljon väkeä. Ja suntio kertoi, että työväen oli aikomus tehdä pysty. Kertoi myöskin vieraasta tulokkaasta, jonka toimesta tehtaalaiset olivat näin yhtenä miehenä liikkeelle lähteneet, ettei enää sakastissa voitu kokousta pitää, vaan piti avata suuri kirkko.
Kuulittehan jo siitäkin, kun sanoi tuossakin pitäwän painot olla, ennenkuin se löisi ... eipähän tiennyt sitäkään", puhkesi suntio puhumaan. "Nyt minä tiedän warmasti että Tiitus walehtelee", sanoi joku joukosta. "Me uskomme sen ja tiedämme kaikin", sanoi toinen. "Hywä on kun tiedätte", wakuutti suntio.
Kuusiston saarelle silmäili hän surullisesti. «Minun onneni hauta!« jupisi hän. Nyt ei hän ihaillut seudun kauneutta. Kun oli Kuusiston saari näkyvissä, katseli hän sitä. Kuu se katosi, loi hän katseensa alas, veneen pohjaan. «Mikä maisterilla on? Onko hän sairas?« oli kirkkomaalla suntio kysynyt lukkarilta; tämä samaa Johannekselta. «En!« oli Johannes vastannut.
"Hiton laillako sinä tänne pääsit?" kysyi suntio tuimasti. "Pääsinpä minä waan." "Owestako?" "Teidän owistanne minä wiisi", sanoi Tiitus ja wärisi niin että hampaat suussa kalisiwat, sillä hänellä ei ollut nyt minkäänlaista päällyswaatetta. "Oletko sinä kala wai lintu?" "Wähän molempia ja ihmistä wähän lisäksi." Tiitukselta ei saatu selwää, mutta Sydänmaan Jussi kertoi koko jutun.
Säikähdyksestä meni suntio aiwan turraksi, mutta yhtäkaikki tormasi hän wuoteesta ylös tietämättä mihin sitä mennään, mutta mennä sitä waan piti niinkuin nuoli. Mutta pimeän päässä oli sillä kiireellä niin huono seuraus, että hän löi otsansa owenkamanaan ja sai suuren haawan otsaansa. Reeta, suntion waimo, säikähti niin kowin, ettei hän kyennyt ensinkään nousemaan ylös.
Maltas, tuolla asuu suntio, hän on uudistalokkaan vihollinen ja osaa ilmoittaa kaikki niin sujuvasti, mutta ... sinun isäntäsi vihollisen luo et sinä suinkaan mene etkä ylipäänsä kenenkään luo täällä. Sinulla on kunnalliskokouksessa vihollisia kyllin Damin tähden... Niin, Dami, se voi sen tehdä. Miksikä ei?
Kaikki koululapset, kuorilaulajat ja palosoturit astuivat katukäytävillä, ja keskellä katua taas kulkivat: etumaisena kirkonvartija tapparakeihäs kädessä, suntio, kantaen isoa ristiä, opettaja, joka valvoi poikasia, nunna, levottomana pikku tytöistään; kolme kaikkein sirointa, tukka enkelimäisesti suorittuna, levitteli ympärilleen ruusun terälehtiä, diakoni, käsivarret hajalla, ohjasi soittoa.
Vielä samana päivänä levisi kaupungissa se huhu, että vanha suntio ja ruttomies olivat pormestarille, hänen syntiensä tähden, ennustaneet kuolemata ennen neljäntoista päivän kuluttua. Tämä seikka oli pian ainoana puheen-aineena Löhnberg'iläisillä.
"Hywä kello awullinen", sanoi joku joukosta. Sen jälkeen rupesi suntio taasenkin kelloa pyyhkimään hurstiriewullansa. "Pyyhkikää mitä pyyhkikää, mutta särkyy se tuokin kello kuin särkyykin ... eikä siihen ole kauwankaan", pisti taasenkin Tiitus nokkansa wäliin. "Mistä sen tiedät?" "Mönkän muori on nähnyt unta, että se särkyy." "Joka untansa uskoo, se warjoansa pelkää."
Päivän Sana
Muut Etsivät