Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Semmoisesta menettelystä oli seurauksena, että kello joko lakkasi kaikenni käymästä tahi meni se räplättämällä niinkuin edellä on mainittu. Suntio oli joku aika takaperin saanut taasenkin nuhteita kirkkoherralta myöhästyneen soiton wuoksi. Pahoilla mielin tuli hän kotiin ja rupesi ripustamaan kiwiä nyt kaikenni seisowan seinäkellon painon lisäksi.
Pappi tahtoi kirkkoherran paikkaa, lukkari palkan korotusta, suntio kaksi kolehtia vuotisesti, lapsen-muori eläke-rahaa, Pekka Kettunen mieluistansa maamittaria, Kakkuri kalastusoikeuden kaikissa vesissä y.m. Mutta usiammat tahtoivat mielensä mukaista päätöstä riita-asioissa, jotka olivat ylioikeudessa.
Juuri kun he oliwat ensimmäisen harppansa ottaneet ja jalkansa tomauttaneet Hypän kalliolle, lyödä jymäytti suntio kellon laitaan. Siihen patuseen paikkaan putosiwat molemmat pullot hiisien käsistä ja meniwät rikki arwaahan sen. Molempien hiisien jälet näkywät wielä Hypän kalliossa; toinen niistä on ollut antura=, toinen pieksukengissä.
Meluun sekaantuivat tappelevien poikien koirat: nähdessään omansa mylläkässä ne juoksentelivat ympäri nujakkaa, haukkuivat ja ulvoivat. Kuului jo kirouksia ja itkua ja jo vuoti usean nenästä verta. Mutta onneksi kuului melu kirkkoon. Suntio juoksi sen johdosta hätään, ennen kuin ehti pahempaa tapahtua. Siepaten eräästä kärristä ruoskan, juoksi hän nujakkaa kohti huutaen: Annan minä teille...
Monta kertaa oli kelloseppä ollut tuon seinäkellon kimpussa ja laittanut sen käymään, mutta tuskin hän oli talosta poistunut, niin suntio jo huomasi, ettei kello ollut niinkuin sen olla olisi pitänyt, ja yks, kaks, oli kello hänen käsissään, jota hän tirkisteli tietomiehen tawalla joka puolelta, samassa puukon kärjellä wäännellen, rapaten ja kynsien sitä mihin waan puukonkären sai mahtumaan.
"Miksei ... helppo tehtäwä se on sille, joka kellon perinpohjin tuntee", sanoi suntio oikein kellosepän tawalla. "Woi kun minulla olisi teidän kätenne", sanoi Sydänmaan Jussi, ihmetellen suntion taitoa. "Mitäpä siitä olisi, poika parka, hywää, kun sinulla ei kuitenkaan olisi minun päätäni", arweli suntio. "Mikä tuon kellon nimi on...? Onhan kelloillakin useinkin nimet", kysyi joku.
Samu pyörähti tiehensä. Nimismiehen iva raateli hirveästi hänen sydäntänsä. Hyvä ett'ei toki ketään muita sattunut olemaan sakastissa, sillä papit olivat vielä tulematta ja suntio puuhaili jotain kirkossa. Herran temppelissäkin vallitsi kuumuus, raukaiseva kuumuus.
Vieras oikaisi itseään, kuin aikoisi hän lukea rukouksen, mutta suntio huusi käskevällä äänellä: "Seis ystäväni! Siunauksen lausun minä!" Sitten ryhtyivät he nopeasti täyttämään hautaa, ikäänkuin pelkäisivät he pitemmältä viipyä hautausmaalla. Suntio höpisi joka lapionheitolta: "Kepeät muijalle mullat, sitä raskaammat ukolle päivät!"
Tämän hän heti ilmoitti waimollensa, mutta mitäpä se enään auttoi, sillä rewäsin oli tullut, ja se pysyi. Tämmöisien syiden tähden päätti suntio lujasti mielessään poistaa tuon ikäwän kellottomuuden. Kuitenkin piti hän aikeensa salassa, iloiten siitä ja itseksensä ehtimiseen hyräillen.
Niin että siinä valaistuksessa ovat ajettuine partoineen ja puhtaine paidankauluksineen suntio ja haudankaivaja yhtä arvokkaan ja pyhäisen näköisiä kuin rovasti ja kappalainenkin, kulkiessaan peräkkäin papinkellon soidessa pappilasta kirkkoon, jonka ympärillä rauhallisesti parveilee sinne saapunut pitäjän väki.
Päivän Sana
Muut Etsivät