United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Ehkäpä sitä lienee tällä kellollakin." "Eiköpä liene." "Woisihan sitä olla tällä kellollakin." "Huonommallakin toki." "Tuo tuntuu minusta joutawalta taikauskolta", sanoi suntio. "Ei se ole taikauskoa ... silloin oli hiisillä paljon isompi walta ... ja näkyyhän jälet", wäitteli kertoja.

Minä valvatan vieläkin vienoistain, Siks kun mulla sykkivi rinta, Ja varjelen maatani mairettain, Jos henkeni ois sen hinta. Mit' on kylvänyt runsas rakkauten', Se vihanko viimoja horjuis? Se horjuisko valtoja vääryyden, Sit' eiköpä totuus torjuis? Käy tänne vain vihan, valheen mies, On turhat sun tahratut kalpas, On tuttuja meillä sun tummat ties Ja portill' on vartio valpas!

Sitäpaitsi on vallan turhaa rukoilla sotaonnea yhdessä maassa, sillä liehän tuo jumala rajan toisellakin puolella, on sielläkin kirkkoja, ja rukoillaan sitä sielläkin. Minkätähden sitte jumala on tämän rukouksen kuullut ja lisännyt valtakunnan sotavoimaa niin suunnattomasti? Eiköpä hän vaan lie tahtonut juuri tämän rukouksen kuulemisella rangaista väärinrukoilijoita.

"Tosi, tosi, eiköpä niin liene", vastasi tuo häpeemätön, "ja jos naiset minua vanhaksesta eivät olisi vihanneet kurko hänen tiesi, mistä se tulee! olisin jo aikaa akoittunut mies". Molemmat astuivat tupaan. Ojamylläri lykkäsi salvan oven eteen pelokasta Kirja-Tiitsua karsi sitä nähdessä helppo väristys, ja hän ei rauhoittunut ennenkuin vanhus pyysi hänen painaa puuta.

Kääntyä laivain luo saa taas, kun on ympäri muurin orhins' uuvuksiin hypitellyt korkeakaulat; ei tule kaupunkiin, vaikk' uskalikompikin olkoon, ei sitä kaada, hän itse on hurttain ruokana ennen!" Vastasi, tuimana katse, nyt Hektor heiluvaharja: "Pulydamas, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, kun väen kaupunkiin taas sulloumaan sinä vaadit. Eiköpä kylliks sulkenehet lie teitä jo muurit?

Kons' oli kaivannost' yli käyty, he paikkahan istui, kuss' ei tanterehell' ylt'ympäri kaattuja ollut, siihen, mist' oli pois raju Hektor kääntynyt jälleen surmaamasta akhaijeja, kons' ylle jo ehti; sinnepä istuivat pitämään nyt neuvoa piiriin. Ensiks alkoi näin hepourho Gerenian Nestor: "Ystävät, eiköpä miest' ole, jonk' oma urhea mieli käymään käskisi nyt tykö Troian rohkean joukon?

Olisin antanut teille hiukan orvokkeja, mutta ne kuihtuivat kaikki, kun isäni kuoli. Sanotaan, että hän sai autuaallisen lähdön. LAERTES. Oi, surun, murheen, tuskan, helvetinkin Hän tekee viehättävän viehkeäksi. Ja eiköpä hän palaja? Ja eiköpä hän palaja? Ei, kuollut hän on; Mene kuolohon. Hän ei milloinkaan palaja. Lumivalkea parta sen, Hius pellavankarvainen. Hän on pois, hän on pois!

Meidän, minun ja Agneksen välisen liittomme vakuuden on sallimus ottanut pois. Meidät sitoo toisiimme ainoastaan laki, ja eiköpä tuotakin sidettä voitane katkaista? Semmoisia ajatuksia liikkui hänen mielessään, kun hän palasi kotia Sjövikiin.

Eiköpä kuitenkin ole paljon rehellisempää, viisaampaa ja tosi-naisellisempaa, jos minä itse raivaan tieni elämässä ja itse valmistan itsenäisyyteni, niinkuin sinä aiot tehdä? Eipä todellakaan ole kunniallista ja oikein, antautua asemaan, jossa emme voi täyttää mitä meiltä pääasiallisesti vaaditaan, kun samalla ehkä estämme siitä jonkun toisen, joka on sopivampi sillä paikalla kuin me.

Ja kakoi niin pahasti, että luulin kaikkien sisälmysten tulevan ulos. Kyllä siinä tuli jos jotakin, mutta maksaa siinä ihan varmaan tuli; sen oli näköistä. Mutta nyt se raukka nukkuu», sanoi emäntä. »Eiköpä se tauti sillä lailla lähtene ihmisruumiista. Kyllähän se kovaa oli, mutta ehkäpä siitä nyt parempi puoli päälle pyörähtää», sanoi isäntä. »Jos tänäpäivänä huononee, pitää viedä lääkäriin