United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen surumielinen silmäyksensä kohtasi usein minua. Emäntä valitti kyynelsilmin, että olin rikkonut lupaukseni. Hän sanoi joutuvansa kerran vastaukseen minun synneistäni, kun oli minuun luottanut ja lähettänyt pitoihin. Ja vannaan isäntäkin kotiin tultuaan häntä siitä nuhtelee. Niin valitti hän.
Se herätti sisässäni itsenäisyyden, mutta myös vastuun-alaisuuden tunnon. Häpesin, ett'en ollut pitänyt sanaani, vaikka minuun oli niin jalosti luotettu. Silloin, ikäänkuin taivaasta pudonnut, istui pikku Katri riihen kynnykselle. Siinä hän lapsellisesti valitteli, että olin eilen tehnyt taivaallisen Isän pahalle mielelle. Sanoi, että siitä nyt äitikin suree ja isä nuhtelee, kun tulee kotiin.
Ja Jack on niin rakastettava, että kun minä torun häntä, kaikki tavallisesti häättyy leikiksi; kun isäni taikka Betty nuhtelee häntä, he lopulta aina itse joutuvat väärään ja luulevat itsensä velvollisiksi pyytämään hältä anteeksi, ja kun äitini lempeällä tavallaan oikaisee häntä, hän itse tekee lopun asiasta luulottaen äitiäni, että hän juuri on kääntää uutta lehteä, ja että hän, jo ennenkuin äitini sanoi ajatuksensa siitä, on ollut aikeissa sitä tehdä.
Useita kertoja on hänen ja muitten Wittenbergin tohtorein onnistunut muutamilla tyvenillä ja totisilla sanoilla rauhoittaa ja hajottaa kapinallisia talonpoikaisjoukkoja, jotka olivat kokoontuneet moniin tuhansiin asti. Mutta nämät ajat ovat todella katkerat hänelle. Talonpojat, joita hän säälii, ja, koska hän säälii, nuhtelee, huutavat, että hän on pettänyt heidät, ja uhkaavat hänen henkeänsä.
Mutta joutukaa, joutukaa, kello mahtaa paikalla olla yksitoista ja pastori saattaa minä hetkenä tahansa palata. Jos hän näkee teidät vielä valveilla, hän tapansa mukaan minua taas nuhtelee. Tunnen jo nuo asiat! Se koskee kipeämmästi kuin kaikki kovat sanat!" Georg ei vitkastellut sen enempää, ja pian painoi virvoittava uni hänen silmänsä umpeen. Sorvarimestari.
Ksanthos: Lykian pääjoki, erotettava Troian ohi virtaavasta Skamandroksesta, jota välistä mainitaan Ksanthos-nimellä. Valat. Tähystely muurilta. Pariin ja Menelaoksen Kaksintaistelu. Joukot ryntäävät toisiansa vastaan. Menelaoksen lähestyessä Aleksandros eli Paris ensin väistyy, mutta kun Hektor nuhtelee häntä, niin hän rohkaisee mielensä ja ehdottaa sotaa ratkaistavaksi kaksintaistelulla.
Akhilleus pysyy järkähtämättömänä ja uhkaa huomisaamuna lähteä väkineen kotimatkalle; Foiniksia hän kehoittaa tulemaan mukaan. Foiniks koettaa häntä taivuttaa, mm. kertomalla, miten muinoin Meleagroksen kävi, kun hän oli leppymätön, niinkuin Akhilleus nyt. Kun Akhilleus ei taivu, nuhtelee häntä vielä Aias hänen leppymättömyydestään.
Ilmarinen kadottaa hetkeksi malttinsa, mutta Väinämöinen nuhtelee, ettei itku hädästä päästä eikä parku pahoista päivistä. Yhdessä Lemminkäisen kanssa Väinämöinen sitten asettaa sanoillaan tuulia ja laineita ja korjaa venettä, niin että se paremmin suojelee aalloista.
Nyt taivaltaa voi turvallisna siellä jokainen, joka puhutella kehtaa ei kunnon ihmistä, ei lähestyä, Viel' ukon kolmen kautta uutta aikaa muinainen nuhtelee; mut hekin nurkuu, kun eloon parempaan ei kutsu Luoja. On Konrad da Palazzo, Gerhard hyvä ja Guido da Castel, hän, jota 'kunnon lombardialaiseks' ranskalaiset kutsuu.
Poskensa hehkuivat ikäänkuin kuumeessa olevan sairaan, ja hän painoi ne pakkasesta kylmettyneeseen akkunaan ja rupesi sitte itkemään. Hänen sydämmensä pehmeni, ja hän ajatteli itseksensä: »Paavo on kumminkin paras ystäväni; miksi pahoitin hänen mielensä? Toiste en sitä tee, mutta miksi hän aina minua nuhtelee, juuri kuin olisin lapsi vielä!»